16.6.2009

Että voi olla joskus vaikeata

Piti olla hyvä kaava. Helppo- ja nopeatekoinen malli. Tuollaisia pieniä asusteita surauttelee useampia päivässä, jopa kiireinen ihminen. Mutta kun ei, niin ei. Eikä nyt ollut kiinni ajasta, kuten yleensä. Eikä ollut koneen vika. Kaikki muu vastusti. Koettelee kuulkaa luonnon päälle tahkota tällaisten pikkumyssyköiden kanssa päivätolkulla. On meinaan ommeltu ennenkin. Muttei juuri trikoota eikä varsinkaan resoreita. Eikä minkäänlaiseen "kouluttautumiseen" olisi nyt hermoja. Nytkään.


Ajatushan oli hyvä. Meidän vauveliini sai työkavereiltani maailmaantulolahjaksi Metsolan vaatetavaraa, muun muassa kivan pikku myssykän, jota on pidetty aika tavalla. Huomasin Ottobre-lehdessä (1/2004) samantyyppisen kaavan ja suunnittelin tekeväni pari ohuempaa kesämyssykkää ja ehkä yhden hienostelumyssykän vielä päälle. Ensimmäinen myssy oli liian iso. Pistin kaikki viat koon syyksi, enkä huomannut, ettei kaavan mallikaan juuri tyydytä, ennen kuin olin ommellut toisen samalla kaavalla ilman saumanvaroja. Myssykän alaosa oli luvattoman löysä, eikä istunut vauvan päässä. Ei kun hiomaan ja viilaamaan kaavaa. Koska olin kuitenkin ommellut jo pari myssynpohjaa valmiiksi ilman resoreita tein niiden takaosaan alas vähän sisäänottovekkiä testattuani, ettei siitä tule liian kovaa eikä se paina vauvan päätä. Niskasta tuli hyvä, mutta sitten myssy nousi otsalta luvattoman korkealle. Nooh, tuumasin että kesämyssyissä se ei haittaa ja jatkoin töitä. Seuraavaksi tein havainnon, ettei trikoolla niin vain testaillakkaan ompelukoneen applikaatio-ominaisuuksia. Tai testaillahan voi, mutta voi mahoton, miten venyy ja paukkuu. Oli sen verran kiharainen lopputulos, että applikaatiosuunnitelmat heitettiin syrjään.

Ja sitten se resori. Kuinkakohan monta kertaa se pitäisi ommella ja kiinnittää ja purkaa, jotta se sujuisi hyvin ja sen osaisi? Tuntuu, että mikään kertaaminen, toisto tai virheistä oppiminen ei tässä riitä eikä onnistu. Ihan sama venyttääkö kankaita ollenkaan, vähän tai liikaa ommellessa; lopputulos on yhtä surkea. En saa tikkauksia siististi, sillä kangas luistaa paininjalan alta karkuun heti kun irrotan nuppineulan. Ei, en harrasta harsimista - harrastaako kukaan? Pitäisikö minun silittää esimerkiksi nuo myssyn solmimisnauhat muotoonsa ennen ompelua; auttaisiko se tuohon kankaan karkailuun halutusta muodosta pois? Tein paksuja solmimisnauhoja ja ohuita. Rumia molemmat, ohuempi tietysti kätevämpi käytössä. Yritin erilaisilla ompeleilla, vaihdoin tikin pituutta - turhaan.


Tämä projekti söi naista. Tuli trikoolta turpiin kuus-nolla. On selvää, ettei hienostelumyssykkää tällä erää tule. Kaksi kesämyssykkää sain, mutta jälki on kuin olisi ollut ensikertalainen polkimella. Tulos suhteessa käytettyyn aikaan on kelvotonta. Kyllä vauveliini niissä hyttyssuojansa alla pötköttää, mutta eipä niistä juuri muuhun ole. Eli kokeneemmat, antakaapa vinkkejä trikoon selättämiseksi. Se on selvää, ettei tämä jää tähän. Tämä erä hävittiin, sota jatkuu. Turskatti. Ja jos ette vielä ole tuttuja tämän velhon kanssa, käykääs katsomassa, miten sitä trikoota oikein ommellaan. Siinäpä haastetta!

8 kommenttia:

  1. ...ja tämän takia emme harrasta trikoon ompelua. aamen. ja tuon linkin takana on tosi ärsyttävän taitava ompelija! *kateellinen*

    VastaaPoista
  2. Joo. Trikoot kiertaa minunkin koneeni kaukaa. Mutta tiedatkos mita? Mina viela harsin. Silloin kun homman on osuttava kohilleen just eika melkein. Tosin sillonkin joskus puretaan ja otetaan uusiksi. Harsien. Saastaapi aikaa ja naista. Pusu vauvan poskelle.

    VastaaPoista
  3. Juu, ensin opetellaan muuten ompelemaan ja sitten aloitetaan opettelu trikoon kanssa alusta. Minä olen nyt vuoden verran ommellut trikoota (ennen kiersin kaukaa) ja pikku hiljaa alkaa lopputulos jo vähän miellyttää silmää. Minä en harsi, mutta nuppineulaan vaikeat paikat kyllä tosi tiheään ja ompelen hiiiitaaaasti. Yksi tärkeä vinkki on se, että resoria pitää venyttää aika reilusti, ihan sinne rajoille, että alkaa pian jo rypyttää alapuolista kangasta. Toinen vinkki on kaksoisneula (tietty pallokärkinen, kuten trikoon ompelussa muutenkin). Toimii paljon paremmin kuin tavallinen suora ommel ja joustaakin ihan eri tavalla.

    VastaaPoista
  4. Kasvattaa luonnetta, meinaan se trikoon ompelu.
    Mulle käy kuten sinulle ja siksi eipä juuri trikoita ole tässä huushollissa viime aikoina ommeltu.
    Ihaillen kävin katsomassa vinkkaamasi velhon sivuja!

    VastaaPoista
  5. Kommentteja lukiessa alkaa vaikuttaa siltä, ettei trikoo ole huonohermoisia varten ollenkaan. Toisaalta tulee semmoinen olo, että onhan se kumma, jos en tuota opi. Mutta että vuoden treeni takana, Maria, ja nyt alkaa sujua? Vuosi? Ja kiitos vinkeistä. En muistanut ollenkaan tuota kaksoisneulaa, juutas sentään! Tuo resorin venyttäminen sotki mun alalangan kokonaan, pitää tutkia sekin asia, kunhan ensin kokoan itseni tästä koettelemuksesta.

    VastaaPoista
  6. :-D ihana että muillakin on trikoo- ja resorivastoinkäymisiä! Olen jo aikaa sitten luopunut ajatuksesta että nuo luonnistuisivat minulta... kuvitteles miten kaupat on täynnään tuollaisia - ja kaikki ne trikoovaatetehtaat täynnänsä jupinaa ja harmistusta ;-D niillä on varmasti kuulosuojaimet...

    VastaaPoista
  7. Naurattaa tuo Maahiskan kommentti tekstiilitehtaiden ahdingosta. Vielä tämäkin risti niiden aasialaisten ompelijaparkojen kannettavaksi! Sillä jupinalla varmasti saataisiin varmaan muutama lämpövoimala pyörimään tai teollisuuden energiatarve turvattua..

    VastaaPoista
  8. Totta puhiset! Pitäisikö vinkata vaikkapa Vanhaselle tai jollekin joka tuotapikaa kiinanmaille kiidähtää jotta ottaisi asian puheeksi - suomalaisethan ovat tunnettuja hankkeidenalkuunpolkaisijoita ;-D Hei mutta samallahan voisi valjastaa kaikki meidät Suomen köyhät energiantuotantoon - mikähän sen luomuksen nimi olisi?

    VastaaPoista