26.5.2009

Sairauskertomus

Meille on muuttanut hullu maalari. Kaikki alkoi siitä peltitarjottimesta. Sen jälkeen maalari on vähitellen levittäytynyt purkkeineen ja purnukoineen kaikkiin kolmeen kerrokseen, sisälle ja ulos. Se kantaa maalarinteippirullia kuin rannerenkaita ja jättää valkoisia sormenjälkiä joka paikkaan. Sen perässä kulkee kitkerä tartuntapohjamaalin katku. Perhe ei tiedä, miten olisi parempi: poistuako ja jättää se kaheli touhuamaan yksinään vaiko jäädä asemiin tarkkailemaan. Josko se vaikka pitää viedä hoitoon. Mutta ei, vielä se jaksaa. Sen huuruista kosteat silmät tähyävät alati uusia kohteita: keittiön kaappien koivupuiset koristelistat, hyllylevyt ja niiden kannattimet, portaiden turvakaiteet ja lattialistat, piha-aita, korit ja kukkaruukut, makuuhuoneiden seinät, pihalla ruukutuspöydän virkaa tekevä vanha tiskipöytä... Kauanko se kestää? Mitä se ehtii? Ja kumpi loppuu ensiksi: maalari vaiko maali?


3 kommenttia:

  1. Voisitte laittaa sen tulemaan tänne, meilläkin olisi maalattavaa :-)

    VastaaPoista
  2. Musta tuntuu, että se on tämä kevät!

    Täällä myös yksi kaheli ja höyrähtänyt. Sillä on monta hommaa kesken ja joka pöydällä kasa keskeneräistä. Miesväki huulipyöreänä ihmettelee, milloin meidän koti muuttui tällaiseksi tehtaaksi.

    VastaaPoista
  3. Voipi olla, että jos ns. perheenpää näkee tuon Vekaruksen kommentin, maalari saatetaan laittaa tulemaan sinne hyvinkin pian. Ja kyllä, samaan tulokseen tulin kuin Satu: kyllä tämä kevään aikaansaannoksia on!

    VastaaPoista