11.5.2009

Keskeneräistä

Kuvittelin saavani prinsessamekon valmiiksi tänään, mutta kuvittelin väärin. Ompelu muuttui melkoiseksi säätämiseksi eli näyttää siltä, että odottaa saatte. Lapsi muiden mukana. Törmäsin tuossa jo aiemmin Marian blogiin, jossa kerrottiin ongelmista kyseisen mekkokaavan koossa. Onneksi törmäsin, niin osasin jo vähän odottaa.

Mekon saaja on 118 senttinen, joten tartuin 122 senttiselle suunniteltuun kaavaan Marian varoituksesta huolimatta. Jotta ei heti jäisi pieneksi. Jo lehden kuvien perusteella oli selvää, että helmaa saa lyhentää raa´alla kädellä. Lattiaa laahaava helma on tietysti tyttäreni sanoin "prinsessamainen", mutta se taisi mennä muodista jo edellisen vuosisadan vaihteessa. Nelivuotiaan leikeissä se on jopa vaarallinen ja vaikeuttaa kulkua esimerkiksi portaissa. Väljyyttä on myös muissa suunnissa enemmän kuin olettaisi koon perusteella. Ongelmalliseksi koen erityisesti puvun yläosan, jota Mariakin oli joutunut vekein ottamaan sisään.

Mekosta on nyt ompelematta taakse tuleva vetoketju, helma sekä pääntie muotokappaleineen. Plus joitakin koristeita. Mekko on naftin oloinen lapsen pyöreän masun kohdalta, mutta siinä on rutkasti turhaa tilaa erityisesti rinnan yläpuolella. Sen seurauksena kaula-aukosta meinaa tulle lapselle turhan antava ja koko mekosta "prinsessamaisen" sijasta "perunasäkkimäinen". Eihän näiden lasten vaatteiden tarkoitus tietenkään ole istua kuin hansikas, mutta jonkinlainen muoto olisi kivaa saada tavoitettua. Mekon saaja ei tunnu nauttivan sovituksista eli aika vapaalla vaihteella tässä joutuu ajelemaan.

Yksinkertaiseksi luulemani työ näyttää tarjoavan pitkän ompelutauon jälkeen näiden säätämisten kanssa ihan kiitettävästi haastetta. Omat haasteensa antaa myös ompelukoneen ja muiden tykötarpeiden jatkuva seisottaminen ruokapöydällä. Jos meinaan tulee hetken rääpy, niin voi nopeasti surauttaa sauman tai pari vauvan keskittyessä syömään nyrkkejään. Me muut syömme sitten aika ahtaasti pöydän vapaana olevilla kulmilla..


Ja tältä mekkonen näin keskeneräisenä näyttää. Helman ja hihan ruudullinen kangas on Eurokankaasta, samoin kuin helman verhokappa. Kapan reunapitsin leikkasin irti ja tikkasin takaisin leikattuani kapan haluttuun muotoon. Yläosan pinkki ruutukangas on vanha Hemtexistä ostettu verho ja etumuksen pikkukukkainen kangas jämätilkku vauvalle ompelemistani vuodevaatteista. Kukkanauhaa löytyi ompelutarvikelaatikon pohjalta ja kultanauhan ostin ihan vartavasten Amoriinista täältä Oulusta. Meinaan kun ei ole tuo mekko silkkiä eikä samettia, niin onpahan edes ripaus kultaa.

Huomenna taas - sauma tai pari. Ja pitää miettiä, miten sen saisi siististi vähän pienemmäksi.

1 kommentti:

  1. Tosi kaunis mekko tulossa! Mielenkiinnolla odotan josko keksit jonkin hyvän pienennyskeinon :) Itselläni ne kaula-aukon vekit oli sellainen hätä-hätä keino, jotta neiti pääsi lähtemään naamiaisiin. Nyt pitäisi keksiä jotain pysyvämpää/siistimpää pienennystapaa. Tai sitten pidennän mekkoa ja neiti saa käyttää sitä noin 10-vuotiaana ;)

    VastaaPoista