17.2.2018

Palmikoita, kiitos!

Niin se vain aika hurahti. Koko tammikuu meni jo ja näyttää siltä, että helmikuukin on kelpo vauhdissa. Meikätyttö aloitti ensimmäisen uuden neuleensa tälle vuodelle vasta pari päivää sitten eli aika kankeaa on ollut. Jotain viime vuonna aloitettuja olen kuitenkin saanut maaliinsa. Valmis Birkin odottaa valokuvaajanani toimivan teinin inspiraatiota ja sitten olisi tämä ajankohtainen testineule, jonka ohje pompsahti Ravelryyn männä viikolla.


Cables please on testineule Westknitsille. Tällä kertaa emmin mukaan lähtöä, koska huivilla oli meikäläisen neulomisvauhtiin ja neuleaikaan nähden kohtuullisen tiukka aikataulu. Ihastuin kuitenkin Stephenin mallihuivin musta-valkoiseen briossireunukseen sen verran kovasti, että päätin haluta samanmoisen ja suostuin mukaan. Ajattelin, että kyllä se joululomalla viimeistään valmistuu.. Noh, enpä muista milloin viimeksi olisin neulonut niin, että ihan oikeasti ranteisiin sattui, mutta onpahan sekin nyt kirjaimellisesti koettu. Eikä siinä mitään, hieno huivihan tästä tuli.


Malli: Cables Please Shawl, suunnittelija Stephen West aka WestKnits. Löytyy Ravelrystä täältä.
Langat: Skein Queen Crush DK, sävy Biscuit Town, kolme vyyhtiä (kaikki meni). Briossissa vaalea sävy (mulla vaalea on päällä, Stephenillä se on alla) Skein Queen Crush DK, sävy Lady Philomere, yksi vyyhti (93 g) ja Malabrigo Yarn Rios, musta, 1 vyyhti (76 g). Nuo raidat ovat kaikkea mahdollista, mitä kaapeista löytyi sopivissa sävyissä. Siellä on aika paljon ohuita fingering-vahvuuksia, joita olen neulonut kaksinkertaisena päästäkseni lähemmäs DK-vahvuutta.
Puikkoset: 4,5 mm


En tiedä, montako kokoa Stephen on valmiin huivin ohjeen mukaan laittanut, mutta testivaiheessa niitä oli kaksi. Minä neuloin suuremman koon, koska olen iso nainen enkä ole tällä hetkellä nenäliina-kokoisten kaulanlämmittimien tarpeessa. Huivilla on kevyen pingotuksen jälkeen siipiväliä muutaman sentin yli kaksi metriä, että on siinä mukavasti massaa ympärille kiedottavaksi. Huivissa on kaksivärisen patentin eli briossin lisäksi kahta eri palmikkoa, joista toinen sijoittuu huivin keskipalkkiin ja toinen, hunajakenno, sen molemmille puolille huivin "siipiin". Tällä kertaa kyseessä on ihan normihuivi eli ohjeessa ei ole mitään Stephenille ominaisia kommervenkkejä. Jos ei pidä palmikoiden neulomisesta, niin silloin ohje saattaa tuntua tylsänpuoleiselta, sitä palmikkoa nimittäin riittää. Jos huivin koko pelottaa tai haluaa muuten kevyempää tuntua, uskoisin, että fingering-vahvuudella tulisi myös komeaa jälkeä. Tuota kokoahan on sinänsä helppo muokata omien tarpeidensa mukaan isommaksi tai pienemmäksi, ainoa matematiikkaa vaativa osuus on reunan briossi, jotta sen pääsisi aloittamaan kuvioon sopivalla silmukkamäärällä


Tykästyin kovasti huivia varten Titityystä ostamaani Skein Queen Crush DK -lankaan ja erityisesti huivin pohjavärin sävyyn nimeltään Biscuit Town. Harmaatahan se on, mutta siinä on semmoinen hauska keksimäinen ruskean vivahde, josta en meinaa saada kyllikseni. Itse asissa lämpenin keksisävylle sen verran, että sitä piti jo tilata vastaisuuden varalle lisää. Seuraavien lähiviikkojen ohjelma on tosin paalutettu umpeen: uusi testineule on lähtökuopissa ja mikäli mahdollista, vielä tiukemmalla aikataululla. Että hupsista ja sori vaan ranteille! Mutta onhan tässä mennyt monta viikkoa niin vähällä neulomisella, että josko se tuommoinen vähän rajumpi rutistus palauttaisi neulojan balanssiin? Tai sitten se on vaan niin, että pöljä ei opi.

Eikös me kohta ruveta saamaan tietoa ensi kesän festivaaliohjelmasta? Jipii, paljon mukavaa edessä!

28.12.2017

Että semmoinen vuosi

Vanha vuosi alkaa olla taputeltu. On aika katsastaa mennyt neulevuosi ja laskea voitot ja tappiot.

Ylhäältä lukien: Westknitsin Brioche Top Knot, Cardiffin kashmirista junassa neulottu perupipo, Hilary Grantin Barley Hat ja joulun alla uuden StarWars -leffan innoittamana tyttärelle visioitu Stormtroopers -pipo. Snurresta ostetuista kashmirkeristä neulottu myssy on ollut oma suosikkini ja todella kovassa käytössä. Sain Hilary Grantin Pohjoiset neuleet -kirjan arvostelukappaleena ja siitä neulottu piponen nousi syksyn mittaan todennäköisesti koko neulojanurani eniten noteeratuksi. Se keikkui hetken Ravelryn etusivulla ja voi juutas, minkälaista haipakkaa se tiesi Ravelryn postiluukussani.

Voittopuolelle lasken heti sen, että valmiita neuleita syntyi peräti parisenkymmentä, vaikka arjen kiireissä usein tuntuu, ettei harrastuksiin ole yhtään aikaa - tai ainakaan niin paljoa, kuin toivoisi. En siis voi väittää, ettenkö olisi saanut MITÄÄN aikaiseksi. Minulla ei myöskään ole ollut tänä vuonna yhtään täysin tyhjää hetkeä, jolloin neulemojo olisi ollut karkusalla. Ideapuoli on pelannut turhankin hyvin eivätkä kaksi kättäni millään ole pysyneet sen perässä. Virkannut en ole näemmä yhtään eikä ompelupuoleltakaan ole oikein mitään esille nostettavaa. Ja se on kurjaa se; katsotaan, onko ensi vuosi tässä suhteessa parempi.


Andrea Mowryn hittihuivi Find Your Fade, Westknitsin Knit, Slide and Fade ja saman miehen mysteerineule Marled Magic Shawl viime keväältä.

Jonkinlaisena yllätyksenä voisin pitää neulottujen yläosien määrää. Olen yleensä saanut vuosittain aikaiseksi ehkä vain yhden tai kaksi paita- tai neuletakkiprojektia, mutta nyt tässä on tapahtunut jokin yllättävä käänne. Täällä on nytkin puikoilla ja suunnitteilla pelkkiä puseroita. Ehkäpä se johtuu ongelmista viime vuosien neulesuosikkieni, huivien, kohdalla? Andrea Mowryn hittihuivi on purettu; en kerta kaikkiaan kestänyt sitä. Olisin ehkä pärjännyt räiskypinkin kera, nippa nappa, mutta huivin koko ja muoto olivat jotain aivan ylipääsemätöntä. Huivista tuli valtaisa ja - se kait vielä venyi ja antoi käytössä periksi - pitkä kuin liaani. Tuumasin, että minulla on siililangoille muutakin tehtävää, kuin maata jouten kaapin perällä, joten se siitä. Stephenin Knit, Slide and Fade on väriensä puolesta napakymppi. Voi pojat, että tykkään siitä. Mutta mohairin neulominen tuplana reunaan oli VIRHE, enkä vieläkään ola saanut sitä purettua ja uudelleen neulottua - ilman mohairia, siis. Reilulla 1300:lla kierrossilmukalla saattaa olla jotain tekemistä vatulointini kanssa. Ainoa "onnistunut" huivini on siis viime kevään mysteerihuivi, joka on edelleen lempparini. Syksyn mysteerissä en ollut mukana, mikä on todella outoa jo sinänsä. Eli huivipolitiikka jäi aika vaisuksi.


Hiroko Fukatsun Hitofude Cardigan, Midori Hirosen Ranunculus, Leila Raaben Deschain (jonka neuloin kaksi kertaa, tässä se eka pellavainen ja toisen tein pitkillä hihoilla villasta), alarivissä Caitlin Hunterin Ninilchik Swoncho, Heidi Kirrmaierin Flex ja Sirkka Könösen Metsä kukkii muokattuna kaarrokepaidaksi.

Paitsi paitaneuloja, minusta kuoriutui vuoden aikana myös testineuloja. Sain neuloa Soile Pyhänniskalle kaksi upeaa ohjetta, Krysanteemipipon ja Mesiangervo-lapaset. Kevätpuolella Stephen West kysyi kiinnostustani liittyä hänen testineulojiensa joukkoon, enkä tiennyt kumpaa olisin ollut enemmän - onneni kukkuloilla vai totaalisen tyrmistynyt. Toki olin kiinnostunut. Kesän aikana neuloin Enchanted Mesa -paidasta jatketun Mesa Dress - mekon, jonka ohje löytyy Stpehenin uusimmasta kirjasta. Tällä hetkellä koetan raivoisasti edistää toista testineuletta Maestrolle.


Vuoden paras Westknits tässä taloudessa oli kuitenkin pikkuneidille neulottu Penguono.


Tulevalle vuodelle minulla ei ole suurempia suunnitelmia, mennään fiiliksen mukaan. Jonkinlainen lankalaihis voisi olla paikallaan, sillä viime vuosi koetteli kukkaroa aika tavalla. Kotona pitäisi siis olla lankaa, josta neuloa. Ajattelin vähentää varastojani ainakin Stephenin vastailmestyneen villahousuohjeen verran ja koetan katsella muutoinkin kaappijemmojani uusin silmin. Pukki muisti minua Titityyn lahjakortilla, joten en joudu heti tupelle edes silloin, kun uutta lankaa on ehdottomasti saatava. Jokin uusi taito olisi kiva oppia, mutta se, mitä se voisi olla, on vielä hämärän peitossa. Annetaan uuden vuoden näyttää.

Erinomaisen hyvää ja lankaisaa vuotta 2018 teille jokaiselle ja kiitos kaikille kommentoijille sekä heille, jotka olen saanut ilokseni henkilökohtaisesti tavata tämän vuoden aikana! Pysytään villoissa!

10.12.2017

Stormtroopers

Kuulemma kolmas kerta toden sanoo. Minulta taisi vaatia peräti viisi yritystä, ennen kuin saatiin aikaiseksi sellainen myssykkä, jonka kanssa teini-ikäinen voi jotenkin elää. Bonuksena hyppään vielä mukaan #tukuloveKALiin, joten ei huono.


Kaikki lähti siitä, että keksin Pinterestissä Star Wars -teemaan tehtyjä hamahelmitöitä ja -ohjeita ja tajusin, että niitähän, hei, voi myös neuloa. Erehdyin ajattelemaan ääneen ja eikös vain aina tarkka esikoiseni napannut keskeiset sanat kiinni kuuloelimillään ja suorastaan vaati Star Wars -aiheista pipoa. Ei siinä kauan nokka tohissut, kun asia oli jo ns. jalalla. Koska projekti kuului sarjaan nyt-ei-himmailla (=kerrankin lapsi halusi jotain neulottua), kaivelin kaapistani mitä-tahansa-lankoja oikeissa väreissä eli mustana ja valkeana. Mutta aijai, ihan kaikkeen eivät minunkaan jemmani taivu: tarjolla oli vain paksuhkoa kotimaista pässinpökkimää, joka ei ollut pipohankkeessa ehkä ihan omiaan. Mutta muuta ei ollut ja pipo oli saatava, joten niillä mentiin. Lopputulos ei kelvannut teinille ja pipoparka sai kylmempää kyytiä kuin mitä Imperiumi olisi kyennyt antamaan. Onneksi mies pelasti pipon omalle planeetalleen kuljeksimasta.

Päätin seurata Voimaa ja tilasin Titityystä kovemmat aseet (lue: Tukuwoolia) ja laskin silmukat uusiksi. Jossain vaiheessa suunnittelin pipoon ribin jälkeen saharaitakuviota, mutta tässä välissä olin keksinyt jo haluta stormtroopereiden lisäksi tekstiä. Koska usko oli epäonnistuneen version jälkeen koetuksella, päädyin seuraavaan: I find your lack of faith disturbing. Tämäkin pipo meni pieleen ja osin samasta syystä kuin aiemmatkin: lapsellani on liian pieni pää. Kaikki tekeleeni lepattivat väljyyttä hänen päässään ja oli laskettava silmukoita vielä kertaalleen. Purkuun.


Malli: Stormtroopers, improvisoitu oma kyhäelmä. Suurpiirteinen ohjeistus alla ns. leipätekstin puolella.
Langat: Tukuwool fingering sävyissä Sake 45 g ja Rae 6 g. Langankulutukseen ei ole laskettu tupsua.
Puikkoset olivat 3,0 mm alusta loppuun, täällä hoksattu mitään vaihtaa resorista sileään siirryttäessä. Mutta hyvä näin.

136 silmukkaa, siinä on vastaus. Sillä kun jo aiheeseen kyllästynyt äiti-ihminen lähtee tekemään ribbiä seiskaluokkalaisen neidon pipoon, niin hyvä tulee. Jälkeen päin ilmeni, että se olisi riittänyt silmukkamääräksi jo sellaisenaan, mutta minä lisäsin resorin lopetettuani vielä 17 silmukkaa heti ekalla sileällä kierroksella. Jos lapsella on valtaisa hiuskuontalo ja pipon alla jos minkälaista lettiä ja nutturaa, pieni väljyys myssyssä ei liene haitaksi. Näin lapsi ainakin väitti kelpuuttaessaan nyt kuvissa näkyvän pipon. Jippii.


Joku ehti Instagramin puolella jo kysyä ohjetta. Sitä on hankala antaa, koska niin teksti- kuin stormtroopers -kaaviot eivät ole täysin omiani. Olen muokannut löytämiäni valmiita kaavioita tarpeisiini, mutta en silti uskalla väittää niitä omikseni. Teksti minulla oli jo ennestään Therese Sharpin lapasohjeessa, joka ei ole edennyt koskaan puikoille asti. Nyt muistin ohjeen ja askartelin Sharpin kirjainkaavion pohjalta silmukkamäärääni (153 silmukkaa) sopivan version. Jouduin muokkaamaan kirjaimia aika tavalla, jotta sain tekstiä tiiviimmäksi ja pipossa käytettäväksi. Stormtrooperia näyttää olevan Pinterestissä lukuisia eri versioita, jos ja kun hakusanoina käyttää hama star wars tai hama stormtroopers. Minä askartelin oman 17 silmukan levyisen kaavioni tästä kuvasta (käyttämäni stormtroopers siellä oikella keskellä) ihan vain lisäämällä molempiin reunoihin yhden ekstrasilmukan ja korvaamalla harmaat värialueet valkoisella tai mustalla. Aloitin kavennukset jo stormtroopereiden välissä jossain niiden silmien korkeudella. Kirjoneuleosuuden päätyttyä kiihdytin kavennuksia: 2 oikein, 2 oikein yhteen - toistoa koko kierros joka toisella kierroksella hamaan loppuun saakka.


Jos tästä projektista nyt yhtään viisaammaksi tulin, niin ehkä sen, että nostan jatkossa hattuani entistäkin korkeammalle kaikille suunnittelijoille. On se vaan kuulkaa ihanaa ottaa valmis, hyvin kirjoitettu ohje ja ryhtyä neulomaan. Vaikka saahan sitä toki valmiiden ohjeidenkin kanssa säätää koko- ja tiheysasioita, mutta ymmärrätte varmaan pointtini. Minulle ainakin riitti vähäksi aikaa silmukoiden laskeminen ja kavennusten arpominen ja kuvioiden säätäminen. Herranen aika, jos vielä olisi pitänyt ohjetta kirjoittaa! Seuraavaksi luotan itseäni viisaampien aivoituksiin: puikoille on just kohta loikkaamassa Laine kakkosesta Birkin sweater, Westknitsin kirjassa on useampiakin kutkuttelevia ohjeita ja sähköpostiin pompsahti perjantaina uusi testineuleohje. Tässä galaksissa kaikki siis vaihteeksi hyvin. Olkoon Voima kanssanne!

7.12.2017

Enchanted Mesa dress

Kuten kaikki Instagramia käyttävät ovat varmaan jo huomanneet, Stephen Westiltä on ilmestynyt uusi kirja, Westknits Bestknits 2, johon suunnittelija on koonnut jo aiemmin julkaisemiaan paitaohjeita, niihin tehtyjä päivityksiä sekä pari uutta ohjetta. Testineuloin Stephenille kesäkuukausina yhden kirjan malleista, Enchanted Mesa dress -mekon, ja muutama päivä sitten sain vihdoin luvan päästää mekkokuvia eetteriin.


Mekko on pidennetty versio suositusta Enchanted Mesa -paidasta, joka löytyy myös minun vaatekaapistani. Tällä kertaa Mesa neuloontui fingering-vahvuisesta langasta yhdistettynä mohairsäikeeseen. Stephen antoi vapaat kädet; ohjetta olisi saanut muokata mielin määrin, mutta minä pysyin kohtuuden rajoissa. Mohair oli oma lisäni ja jätin pois ohjeessa olevat värikkäät raidat. Feidasin, kuten alkuperäinen idea oli, mutta koska käytin muutenkin toisiinsa sointuvia sävyjä, minun liukumani eivät ole niin näyttäviä kuin mitä Stephen varmaankin etukäteen haki tai toivoi. Originaalissa ohjeessa on ihan selvästi samaa henkeä kuin syksyn mysteerihuivissa: feidataan pohja muutamalla sävyllä ja vedetään siihen sitten värikkäitä raitoja päälle. Speckle and pop, niin kuin maestro itse asian ilmaisisi. Noh, specklejä minulta löytyy, mutta popit jäivät aika vähiin.


Käytin projektiin kaappini ihanimpia herkkulankoja sillä ohje vaikutti heti alun alkaen lupaavalta ja koska Stephen, kyllä te tiedätte. Värimaailma lähti rakentumaan Snurresta joskus messuostoksina hankittujen Frida Fuchsin Schnieke Single -vyyhtien ympärille; mekon yläosa ja osin myös helma on rakennettu aika pitkälle niiden varaan. Jossain vaiheessa kokonaisuus alkoi kallistua liian iisin puolelle ja huomasin tarvitsevani jotain rapsakkaa tunnelman kohottamiseksi. Onneksi Jyväskylän neulefestarit sattuivat sopivaan rakoon ja nappasin sieltä ILOn kojusta matkaani hillittömän upean Primrose Yarnsin Adelaiden sävyssä Acid Rain. Että minä rakastan tuota vihreää! Vaikka värien kanssa vekslaaminen ei ole vahvimpia puoliani, osuin mielestäni kerrankin nappiin. Näin jälkeen päin ajateltuna mekkonen olisi saattanut kestää jonkun väriraidankin, mutta nyt sitä on myöhäistä itkeä.


Malli: Enchanted Mesa dress, suunnittelija Stephen West/ Westknits. Ohje löytyy tällä erää vain hänen kirjastaan Westknits Bestknits 2, jota hätäisimmät voivat tilata heti suoraan herran lankakaupasta Amsterdamista. Laajempaan levitykseen ja jälleenmyyjille kirja lähtee tammikuussa. Jos muistan oikein, yksittäiset ohjeet tulevat myyntiin kesällä Ravelryn kautta.
Langat: 561 grammaa ihanuuksia eli Frida Fuchs Schnieke Single sävyissä Vanillaschote ja Sesam, Hedgehod Fibersiltä Skinny Singlesiä sävyissä Concrete, Salty Tales ja Bramble. Lisäksi Primrose Yarnsin Adelaidea sävyissä Acid Rain sekä Coachman´s cape. Ali Baba -sävyä Walk Collection Cozy Merinosta ja vielä joku nöttönen Garnstudion lankaa, jonka sävyn nimeä en edes enää muistanut. Kaikkia lankoja jäi, osaa meni enemmän, osaa vähemmän. Mohairit, jotka kulkivat siis mukana koko ajan, olivat harmaita, ruskeita ja luonnonvalkeita mitä-lie-mohaireja. Minun mohairini ovat yleensa Sandnes Garnia tai Lankamaailmasta ostettuja.
Puikkoset: 3,5 mm ja helman briossissa 3,0 mm.


Onhan tämä Stephenin ohjeeksi yllättävän naisellinen malli, vai mitä? Ei minulla ainakaan ennestään tämmöisiä hulmuhelmoja ole ollut. Aluksi suunnittelin jättäväni kokonaan helmalevennykset pois ja neulovani todella pitkän briossi-resorin paidan jatkoksi, mutta ehkä sittenkin parempi näin. Ja voinhan aina tehdä toisen.


Saa nähdä, millaisia päännousemia Stephenin kirja saa aikaiseksi, jahka se saapuu tänne raukoille rajoille. Huomiseksi luvattiin, mutta koetan hillitä itseäni kovasti, ettei kovin naama venähtäisi, jos se jäisikin tulematta. Instagramissa jaettujen kuvien perusteella vaikuttaa siltä, että tällä tätillä menee neulejono niin sanotusti uusiksi.

3.12.2017

Ninilchick Swoncho

Siitä tuli ihan käsittämättömän suuri. Olen ihmetellyt, miksei swonchoni etene, vaikka sitä kuinka neuloisi - mutta nyt nähtyäni ja pukeuduttuani siihen valmiina, ymmärrän kaiken. Neulojien vitsit puolijoukkueteltoista kulminoituvat juuri tähän vaatekappaleeseen. Harmi oikeastaan, että olen lapseni saanut, sillä tämä olisi viimeisten raskauskuukausien aikana ihan napakymppi vaatteeksi.


Halusin toki ison ja löysän swonchon, sitä en kiellä. Valitsin isomman koon, vaikka tiesin mohairkäsialani olevan löysistä löysin. Silti hiukan yllätti. Neuloshan toki laskeutuu ja on lankamateriaalinsa takia ilmavan kevyttä, niin että kyllä tämän kanssa pärjää. Ja sen verran minussa on pokerinaamaa, että ajattelin myös pukeutua swonchooni ihan julkisesti. Sillä onhan tässä jotain vastaansanomattoman hauskaa ja vitsikästä.


Malli: Ninilchik Swoncho, suunnittelija Caitlin Hunter (klik)
Langat mitä sattuu mohair-lankoja omasta kaapista. Lisäksi imuroin vielä Soilenkin mohairjämänöttösiä, kun omat meinasivat ruveta liian tylsiksi ja koska Soilen lankakaappi on villimpi ja kaikin puolin kiinnostavampi kuin Outin lankakaappi.
Puikkoset ohjeen mukaan.


Oikeastaan minulla harmittaa, että olin niin kauhean innostunut tuhoamaan jo olemassa olevat mohairini tähän neuleeseen. Swonchon väritys ei ole nyt kauhean mietitty, siinä on menty sillä, mitä on. Huvittavaa, että tähän neuleeseen EI saanut ostaa uutta mohairia, vaikka olen kesän lankafestareista lähtien hankkinut uutta lankaa varmaan enemmän kuin vuosiin. Ihan niin kuin homma kaatuisi pariin uuteen mohairnöttöseen, kun rahaa on palanut kaiken maailman ihanuuksiin pitkin kesää ja syksyä. Eipä silti, että katuisin. Minusta on tullut lankaostosteni kanssa täysin häpeämätön.


Se on jo joulukuu. Onneksi on noita lapsia; he eivät jätä sellaista asiaa huomaamatta. Itse, kun on potenut Tampereen messuista lähtien flunssaa ja nauttinut siinä sivussa runsaasta leipätyön määrästä, meinaa unohtaa tällaiset pikkuasiat. Pukillekin on vielä kirjoittamatta! Mitä sitä toivoisi, lankaako?