20.10.2014

Wannabe Gudrun Sjöden

Syysloman kunniaksi päätin, että nyt on aika. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni kirjontaa villalangoilla, mutta kynnys on osoittautunut kovin korkeaksi. Alla todiste ensimmäisestä yritelmästäni, joka tietysti olisi voinut mennä paremminkin, mutta noin niin kuin kylmiltään heitetyksi ihan kelpo suoritus. Minulle kelpaa.


Idea kukkaan on kirjastosta löytyneestä teoksesta (Onerva Lääperi, Kirjo mummolan malliin) ja sen eräästä villakangaspöytäliinasta 1900-luvun alusta. Piirsin kuvan perusteella itselleni mallin (kuvassa tuo taidokas tussivedos:)) ja annoin palaa. Laakapistot - lieneekö termi edes oikein? - pelottavat minua ja siksi kukkasen koristelussa on menty sieltä, missä aita on matalin. Lehdet tekisin jo nyt toisin, mutta en usko lähteväni noita enää vekslaamaan.

Sellaisen havainnon jo ehdin tehdä, että Pirkanmaan Kotityön Pirkkalanka on tässä hommassa kova sana. Paksummilla, alunperin neulomistarkoitukseen hankituilla langoilla ainakin tämmöisen noviisin työn jälki ei ole kovin kaunista katsottavaa, kun taas nuo Pirkalla pistellyt (ruoste ja voimakkain punainen) vaikuttavat kaikin puolin somemmilta. Pirkkalankaa on siis hankittava lisää, mikäli harrastus tästä kovin laajenee. Mutta tehdäänpä tämä ensin loppuun, siihen ei mene enää kauan!

19.10.2014

Touko-Pouko täällä. moi

Siis täällähän on touhuttu vaikka mitä, mutta jostain syystä hommat ovat menneet enimmäkseen pyrstölleen. Silleen tyylikkäästi.


Syytän Nastia päätään nostaneesta pipovillityksestä, jonka seurauksena Ravelrystä on ladattu parin viime päivän aikana myssyohje poikineen, mutta intomieli ei ainakaan tähän asti ole konkretisoitunut valmiina päähineinä. Kokemusta on kertynyt lähinnä eri lankalaatujen ominaisuuksista toistuvissa purkamis- ja uudelleen neulomistilanteissa. Argh. Olen siis pöljäillyt urakalla. Ja aina kun kässäpuolella itsetuntoni lerpahtaa, siirryn sisustuspuolelle. Niin myös nyt. Olen siis kävellyt ympäriinsä pikkukodissamme ja siirrellyt purnukoita paikasta toiseen. Tänä aamuna päätin tulostaa Rijksmuseumin kokoelmista jokusen taideteoksen seinällemme. Kuvassa näkyvän Maria Magdalenan katseen jälkeen tulostimesta loppui muste, kuinkas muuten.


Kaiken paskartelun keskellä keksin kaivata hieman piristystä ja sain päähäni, että pitäisiköhän pohjoisen tytöllä repäistä ja laskeutua miltei puoli Suomea alemmas Tampereen kädentaitomessuille marraskuussa. Ilmeisesti Tampereen messut ovat jonkinlainen Tapaus, joka pitää kokea.

Niin ja Arne ja Carlos ovat tuossa ihan vaan sen takia, kun sain herrojen uusimman napattua kirjastosta. Se pidemmälle en ole opuksen kanssa ehtinyt.

13.10.2014

Joko se pikkujoulua?

Ostin joku aika sitten malliltaan ookoo-jakun, vaikka väri olikin minulle äkkiseltään epätyypillinen. Sataprosenttista villaa on painava meriitti jo sinänsä ja jos ostoksen vielä voi kotiuttaa kolmen euron hintaan, asia on nähdäkseni aika selvä.


Jakku olisi kelvannut käyttööni sellaisenaankin ("Ennen" -kuva tuossa vasemassa alalaidassa yllä olevien kuvien joukossa), mutta jostain syystä nykyään tekee kauheasti mieli värkätä kirpputorilöytöjen kanssa. Niinpä poistin napit ja ompelin tilalle jostain joskus hankkimani huopahelmet, joista tuli puukon kanssa veistämällä ihan kelvolliset napinsijaiset. Sivelin kiinnityksen jälkeen huopanapit vielä kovetusaineella (Paverpol), jotta ne kestäisivät käytössä. Sitten leikkasin villakankaasta kyynärpäikkojen muotoiset kappaleet ja siksakkasin ne suurin piirtein kyynärpäiden kohdille onnistuen tässä toimessa kohtuullisen siedettävästi. Hetken tuumattuani totesin, että jotain puuttui.


Mietin kirjailuja, applikaatioita ja jos sun mitä ruusukkeita ja härpäkkeitä, mutta päädyin sitten tällaiseen Odd Molly -tyyppiseen ratkaisuun. Olisin halunnut nauhat huovutetun villapaidan helmaresorista ja olen aivan varma, että omistan sellaista kasapäin, mutta resorit ja paidanhelmat pysyivät visusti piilossa. Oranssit solmimisnauhat ovat kyllä huovutetusta paidasta, mutta jouduin tekemään niistä kaksinkertaiset eikä lopputulos ole niin sievä, kuin mitä resori olisi joustavana varmasti ollut. Toisaalta nauhat ovat helposti vaihdettavissa, mikäli parempaa materiaalia ilmaantuu. Ja onpahan ainakin ponteva rusetti!


Jouluako se sitten jo tekee vai miksi olen sortunut punaiseen? Voiko ihmisellä olla ruska?

5.10.2014

Odottava tunnelma

En ole kadonnut mihinkään, loukkasin vain kättäni sen verran, että on ollut pakko ottaa iisisti. Onneksi vaiva ei ole estänyt haaveilemasta eikä suunnittelemasta ja olen pinonnut niiden innoittamana yhtä sun toista odottelemaan parempia aikoja. Ja tietysti on kierretty kirpputoreja villavaatteiden toivossa.


Minulla on lähiaikoina luvassa niin lomaa kuin pakkolomaakin, joten käsi saisi ymmärtää ns. yskän ja toimeentua "pelikuntoon". Tässä on huilattu jo ihan tarpeiksi.

24.9.2014

Kukkaongelmia

Heräsin aamulla lumisateeseen. Kun se tosiasia kirkastui unisessa päässäni, tuli naiseen vauhtia. Pihani kukkaloisto oli vain varjo entisestään edellisen yön pakkasten jäljiltä, mutta sen, mitä pelastettavissa oli, päätin pelastaa. Ainakin lumelta, peijakas sentään.


Ruusun hautasin jo viikonloppuna. Laventelit samoin, vaikka ne eivät ole hommasta koskaan hengissä selvinneetkään. Dahlia saa vielä palella pihalla, vaikka kurjalta jo näyttääkin. Mutta senkin aion talvettaa, sen verran komea yksilö haltuuni on sattunut. Aion toimia sen kanssa tismalleen samoin, kuin viime syksynä. Katkon varret kompostiin ja kaivan mullasta kasvin mukulat esiin. Putsaan ja siivoan enimmät mullat mukuloista pois ja asettelen ne sievästi pahvipussiin. Sellaiseen, missä myydään kukkasipuleita ja jonka olen tätä tarkoitusta varten säästänyt. Sitten pussin suu kiinni ja pussi vierasvessan kylmälle laattalattialle perimmäiseen nurkkaan talviunille. Se on pimein ja viilein paikka, mitä minulta löytyy. Harmi, ettei se ole korkeampi, muuten änkeäisin sinne muitakin kasveja. Kuten vaikkapa pelargonit ja tulevan talven testiryhmän: verenpisaran ja valtavan keijunmekon. Ne pelastin tänään lumelta ja nyt mietin täällä pääni puhki, mihin kummaan ne voisin laittaa. Ei ole kellaria, ei vinttiä, ei kuistia. Ei autotallia. Jääkaappiin ei mahdu, vaikka joku hurja kuulemma siellä kasvejaan talvettaakin. Yksi kissa kuitenkin on, jonka mielestä multa kukkaruukuissa on uloskaivamista varten, joten kissanmentäviin paikkoihin ruukkuja ei voi sijoittaa ilman henkivartiokaartia (lue kaktuksia) niiden ympärillä. Joudun todennäköisesti yrittämään talvetusta ns. normaalissa sisätilassa jonkun kaapin päällä. Ei kenelläkään teistä olisi asiassa kokemusta? Mitä on odotettavissa? Pystyyn kuolleita kasveja jo ennen joulua? Jos jollakulla on jokin taika, jolla kasvien elämää voisi pitkän talven aikana helpottaa, niin olisipa ihana kuulla se.