11.9.2016

Pipo nro 2

Kop, kop! Onko siellä ketään? Täällä olisi taas uusi pipo.


Malli: Keaton Slouch Beanie, suunnitteljana dover & madden. Löytyy Ravelrystä täältä.
Langat: Mitä sattuu pussin pohjilta löytymään, vasta tehdyn Penguonon jämiä. Valkoinen on jotain Sublimen Baby Merinoa.
Puikkoset 3,0 mm.

Fiilikset ovat kaksijakoiset. Pipo on nätti, oikeastaan nätimpi kuin mitä uskalsin toivoa. Olin väreistä melko lailla loppuun asti epävarma, sillä yritin tosissani selvitä ilman luottovärejäni harmaata ja sitä viime postauksessakin voivoteltua jokapaikankeltaista. Hyviä ja rakkaita värejä minulle, kyllä, mutta on niitä muitakin, onhan? Kaiken säätämisen jälkeen tuntui mukavalta lukea teidän kommenttejanne Instagramissa, jonne nakkasin ensimmäisen pipokuvan eilisiltana. Monet tykkäsivät erityisesti pipon väreistä! Ehkä minulla on siis toivoa? 

Ne epäilevät fiilikset liittyvät aika pitkälti Sublimen lankaan. Sen tuntu on ikävän puuvillamainen ja olen hieman huolissani siitä, miten pipo pysyy esimerkiksi tuon reunan resorin osalta kuosissaan. Lisäksi pipo olisi tarvinnut pari-kolme kierrosta lisää korkeutta, toisaalta tupsupipossa liika korkeuskin voi olla haitaksi. 


Pipon kokoasia meni kohdallani hiukan säätämiseksi Sublimen takia. Loin silmukat keskimmäisen koon mukaan (140 s), mutta lisäsin resorin päätyttyä silmukoita toiseksi suurimpaan kokoon (152 s). Jännä lanka, kun toisaalta pitää pelätä resorin venähtämistä (venyessään lanka ei tunnu palautuvan) ja toisaalta kaikki jousto ja venyvyys loppui kuin seinään heti resoriosuuden päätyttyä ja varsinaiseen mallineuleeseen siirryttäessä. En uskaltanut edes kostuttaa pipoa kunnolla. Lopputulos on kuitenkin hyvä ja nyt toivotaan, että olen pelkojeni kanssa väärässä. Resorin jälkeen pipo etenee muuten ihan pelkillä chevron-raidoilla, joten hurjimmat siellä päässä selvinnevät tästä mallista ilman ohjettakin.

Pelkään pahoin, että pipotehtailu jatkuu. Tupsupipot menevät huonosti pyöräilykypärän alle, joten seuraavaksi tupsuttomien kimppuun. Ja kaulureita! Vekarat tarvitsevat myös uudet kaulurit!

4.9.2016

Jänispipo

Kyllä taas koeteltiin lasta. Monen tunnin Pokemon-jahdin päälle piti vielä ruveta mallin hommiin, vaikka yhtään ei olisi jaksanut. Mutta sovittiin, että ei tarvitse poseerata eikä hymyillä. Kunhan vaan on se pää, johon voi laittaa pipon. Kas, kun se pipo on ikään kuin juuri hänelle tehty.


Malli: There`s a rabbit on my head (meillä ei muuten ole pupun karvaa, vaan ihan rehellinen ja villainen tupsu), suunnittelija Stephen West. Ohje löytyy Ravelryn kautta täältä.
Langat: Jämillä mentiin. Harmaat ja valkoinen Dropsin Nepalia, keltainen Soilelta Penguonoa varten saatu jämänöttönen ja vaaleanpunainen on Madelinetoshin DK-vahvuista tavaraa. Muut, päälle koristepistoilla laitetut silmukat jotain sukkalankoja kaksinkertaisena.
Puikkoset 4,0 mm.



Pipo on pitkä kuin nälkävuosi. Sen voi antaa roikkua takaraivolla tai sitten voi kääntää tuon jännästi vinon etukaitaleen ylös, jolloin pipo on istuvampi. Lapsen mielestä jälkimmäinen vaihtoehto on O-U-T-O. Sen verran vedin hommassa kotia päin, että väritys mietittiin varuilta myös allekirjoittaneelle sopivaksi. Näistä lapsista kun ei koskaan tiedä, mistä neuleesta tulee hitti ja mistä huti, joten on hyvä varautua myös siihen, että pipo löytää kotinsa minun ja/tai siipan päästä. Väreistä puheenollen; kun noita jämäkeriä pyörittelee ja niistä koettaa viritellä asiallisia comboja, niin välillä on kyllä naama aika vakavana. Jos joku kirjoneulevillitys iskee, niin kaupoille on mentävä. Jo tämän kanssa tuntui, että mitään ei ole ottaa harmaan ja valkoisen lisäksi. Voiko keltaistakaan laittaa ihan joka paikkaan?

Noh, sitä mietitään taas tänä iltana. Ajattelin koettaa toistakin mielessä jo pidempään kummitellutta pipoohjetta.

1.9.2016

Penguono!

Neuloja ja neulojan uusi takki. Edestä ja takaa. Viistosti.


Yllä olevissa kuvissa neule on puettu niin päin, kuin takit nyt yleensä puetaan. Mutta jostain syystä tämä malli näyttää viihtyvän neulojiensa päällä ylösalaisin, kuten kuvassa heti alla. Miten kätevää. Oikeastaan tästä mallista ei puutu kuin taskut, sitten se olisi täydellinen. Harmittaa vietävästi, etten tajunnut viritellä sellaisia mukaan johonkin kohtaan. Mutta ei valiteta, täydellisyys on tylsää.


Malli: Penguono, suunnittelija Stephen West
Langat: Olen käyttänyt kaikkea, mitä löytyy. Eniten mohairia, sitä on joka paikassa. Dropsin alpakkaa ja Nepalia on mennyt kohtuullisesti, vyötteettömiä lankanöttösiä samoin. Mukana on jämiä Louhittaren luolalta, Madelinetoshilta ja Hedgehog fibersilta. Viimeksi mainitulta kovimmassa kulutuksessa on ollut takkia varten hankittu vyyhti Film Noir -sävyä. Lanka-asioista lisää edellisessä postauksessa.
Puikkoset 5,0 mm


En ole muuttanut Stephenin ohjeesta mitään. Tutkin etukäteen jo valmistuneita malleja aika huolella ja suunnittelin aluksi kaventavani takista liian leveyden pois. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että Penguonon kuuluu olla valtava, löysä, laatikkomainen kääriytymiskauhtana. Valmiina takki on hillittömän leveä ja oikein päin pidettynä ehkä hitusen liian lyhyt. Ollaan siis pahasti pois omalta mukavuusalueelta, mitä pukeutumiseen tulee. Siitä huolimatta takki tuntui heti omalta. Penguono on varmaankin vaatekaappini kummallisin vaate, mutta näköjään sellaiseenkin voi rakastua.


Kalenteri vaihtui syyskuuksi ja sehän tarkoittaa sitä, että pitää hetkiseksi siirtyä hyötyneulonnan pariin. Ettei muksut palellu. Veikkaisin, ettei itselläni ole ihan heti sitä pulmaa. On meinaan aika hottis tämä takki.

20.8.2016

Tulossa syksyllä

Koti- ja ulkomailla runsaasti kiinnostusta herättänyt minisarja nyt koko illan pitkänä elokuvana. Tulossa syksyllä. Vain tällä kanavalla. Hahhah. Niin siinä kävi, että kaikkien keskeneräisten ohi kiilasi uusi projekti, Westknitsin Penguono. Ajattelin avautua aiheesta jo etukäteen, ettei kukaan vain erehdy luulemaan, että täällä olisi taas unohduttu blogitaukoja pitämään. Ehei. Täällä neulotaan sen verran, mitä työelämä antaa periksi. Laskisin, että viikko ja/tai vähän toista, niin valmista olisi.


Hirmuisen mukava neulottava tämä pingviinin kimonotakki. Suunnittelija on tavoitellut mallissa laatikkomallia, mikä tarkoittaa lyhyttä ja leveää. Arvoin aikani, paljonko rupean mallia kaventamaan, mutta plärättyäni netissä neulojakollegoiden valmiita töitä, tuumasin, että mennäänpä tällä kertaa ihan ohjeella ilman mitään ylimääräisiä säätöjä. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, päätös saattoi olla virhe. Selkäkappaleella on leveyttä kuin sillä kuuluisalla ladon ovella ja edessä on tavaraa vielä enemmän. Neuloin selkäkappaleesta aika tiiviin helmineulepinnan lörpsähtämisen pelossa, joten mistään sulavasta neuleen laskeutumisesta ei kannata puhua. Minun Penguonostani tulee siis todella "boxy".


Ostin ohjetta varten jokusen kerän mohairia ja lisäksi tilasin kaksi vyyhdillistä ihanuuksia Titityystä. Kaikki muut langat ovat niitä surullisen kuuluisia jemmalankoja omasta stashista. Olen polttanut takkiin myös kaikki Stephen Westiltä itseltään saadut kummalankanöttöset, joita kolmesta vuoden sisällä käydystä kurssista oli tarttunut matkaan. Tosin yksi nöttösistä oli Hedgehog Fibersin neonpinkkiä mohairia, jota en laske kummalankojen joukkoon. Itse asiassa se oli niin ihanaa, että lankakauppiaille voisi vinkata, että sitä ihminen haluaisi hankkia lisää.

Neulominen etenee vitosen puikoilla ja mukana on kaiken vahvuisia lankoja. Kulloisenkin langan vahvuudesta riippuen neulon kerrallaan kahdella, kolmella tai jopa neljällä langalla yhtä aikaa. Joku mohairlangoista kulkee mukana koko ajan. Selkäkappaleessa tavoittelin liukuvaa väripintaa mustasta valkoiseen ja muualla olen sekoittanut lankoja ihan sokkona. Minulla on yksi pussillinen valkoisia lankoja, yksi harmaita ja yksi mustia tai mustankirjavia. Väriä on lisänä sen verran, ettei mene yksitoikkoiseksi, mutta ideana on poltella enimmäkseen noita valko-harmaa-mustia lankoja pois, sillä niitä kuulkaa riittää.


En uskalla ajatella, miten valmis takki asettuu ylleni, mutta tätä projektia ei tarvitse jälkikäteen harmitella - meni syteen tai saveen - sen verran monta ahaa-elämystä olen neuloessani saanut. Olen kovasti innostunut useamman langan kerralla neulomisesta (voiko tuon sanoa jotenkin lyhyemmin?) ja minulla on jo mielessäni parikin mallia, joihin haluaisin jemmalankojani jatkossa upotella. Olen myös ihan lääpälläni mohairiin. Tykkäsin neuloa sitä joskus ennen vanhaan, mutta jostain syystä se on ollut ihan no-no jo vuosikausia. Olen myös äärettömän kiitollinen Stephen Westille siitä oivalluksesta, että niitä kummalankojakin voi käyttää. Tiedä sitten, mihin se johtaa. Jospa minusta tulee vielä wanna-be Irene Usvasalo? Muistatteko televisiokuuluttaja Irenen, jolla oli 1980-luvulla aina uusi neulepaita ja rakkaus efektilankoihin? Hui sentään.

5.8.2016

A ray of light through the clouds

Tarkoitukseni oli neuloa mahdottoman värikäs Dotted Rays. Niin värikäs, ettei huivia ilkeäisi pitää kuin joskus pöljänä päivänä. Mutta jotenkin se homma vain lähti etenemään toiseen suuntaan.


Minulla oli yksi vyyhti Madelinetoshia sävyssä Tern. Ja sitten minulla oli vyyhti siililankaa sävyssä Construct. Ja sitten minä huomasin, että oikeastaan niissä on molemmissa aika lailla jetsulleen sama kauniin harmaa pohjasävy. Ja siitä minä keksin, että kahdesta vyyhdistä saisi jokusen ohuen väriraidan kanssa jo kohtuu mallikkaan kokoisen huivin. Se se vain on kumma, että väriraitoja valitessa käsi osui jälleen erityisen mielellään lila/magenta-sävyyn ja keltaiseen. Ei siitä montaa vuotta ole, kun en sietänyt kumpaakaan. Ja entäs keväästä asti jatkunut koralli/vanha roosa -villitys? Minusta on tulossa ympäristölleni täysin arvaamaton ja huonosti ennakoitava henkilö, mikäli tämä meno jatkuu.


Malli: Dotted Rays. Ja tietysti malli on Stephen Westin. Alan kohta epäillä, etten ehdi enää ikinä koskaan neuloa keneltäkään muulta suunnittelijalta yhtään mitään.
Langat: Madelinetosh Merino Light (sävy Tern), kokonainen vyyhti. Hedgehos Fibres Skinny Singles (sävy Construct), tätä lankaa jäi pikkunöttönen. Väriraidoissa Louhittaren Luolan ja Madelinetoshin lankoja, esim. Unicorn Tailseja löytyy kolmena eri harmaana. Ja on siellä siililankaakin yksi keltainen raita.
Puikkoset: 3,5 mm


Minun pitäisi kehitellä jokin fiksu systeemi neuleiden pingottamiseen. Esimerkiksi tämän huivin jouduin pingottamaan kaksinkertaisena, kun tilaa oikaista sitä ei ole.

Ja vielä lopuksi terveisiä ja iso kiitos Neulistille edellisen postauksen kommentista. Laittelen täällä juuri uutta projektia tulille. Ja nostin langat esille paria muuta varten. Eikä ahista ollenkaan! Ainakaan vielä.