Sivut

19.8.2014

Uutta putkeen

Oho. Nyt rupesi tulemaan konttia.


Kaapista löytyi jokunen Noro. Ajattelin hoitaa ne pois kuleksimasta.

17.8.2014

Virkattu pipo

Eilisen postauksen harmaista villoista kuoriutui pipo. Tänä aamusella pistelin piposeen vielä jokusen koristeen ristipistotyyliin.


Pipo on helppo ja nopea. Se on virkattu isolla koukulla peltiefektin välttämiseksi ja vieläpä tarkoituksellisesti löysällä käsialalla. Aloitin virkkaamalla ketjusilmukkanauhaa pääni ympäryksen verran, minkä jälkeen kiinnitin nauhan piilosilmukalla lenkiksi. Pipoa ei ole virkattu spiraalina vasta kuin ihan lopussa kavennuksia tehtäessä, vaan tein ihan "oikeita" kierroksia. Kun pipossa oli tarpeeksi korkeutta, ryhdyin kaventamaan joka kymmenennen silmukan jälkeen virkkaamalla kaksi silmukkaa yhteen. Pari viimeistä kierrosta tein kavennuksia tiheämpään, jotta sain piposen näyttämään asialliselta enkä miltään tonttulakilta. Kaikki silmukat ovat kiinteitä sen takia, että niihin on kivempi tehdä ristipistoa kuin esimerkiksi pylväisiin. Pipon malli on suorana ns. Aake (ihan kivan näköinen sekin), mutta minä tykkään taittaa piposta löysät taakse siten, kuin kuvista joku ehkä näkee.


Ristipistokuvio on vain tuossa yhdessä kohdin, jolloin sen voi kääntää enemmän tai vähemmän näkösälle fiiliksen mukaan. Pipossa käyetty lanka on Istex Alafoss Lopia eli samaa kuin kevättalven pitkässä tunikassani ja käytin koukkua nro 6,0. Lankaa meni noin kerä, ehkä himpun päälle. Kirjontalangat ovat joko yksinkertaisella tai kaksinkertaisella pisteltyjä riippuen käytetyn langan vahvuudesta. Enimmäkseen siellä on Dropsin Delightia, jonkun verran Noro Silk Gardenia ja muut ovat ihan vain jotain pätkiä. Ristipistojuttuja varten löytyy netistä ihan valtavasti mallia jos jonkinlaista, tässä apuna toimi ipadille virkatun suojapussukan koristeluun annettu selkeä ohje, jonka löydät täältä.

Ompelukoneen kanssa menee huonommin. Perheen nuoriso innostui koneen pörinästä siinä määrin, että Husqvarnalle saa kohta ruveta varaamaan aikoja, jos aikoo ruuhkan jossakin välissä polkimiin päästä. Ongelma on tietysti miellyttävä, mutta silti.

16.8.2014

Kun vanhat eivät maistu, aloitetaan uusia

Vaikka ulkona on vielä lämmintä ja aurinkoista, ilmassa on merkkejä tulevasta. Ainakin täällä minun työnurkkauksessani, sillä koukulla on rehtiä islanninvillaa ja ompelukone polkee nahkaa. Se siitä liukkaasta satiinista, nyt ei luista, mutta jänskättää edelleen.


Mukavan pullea säilytysrasia löytyi kirpputorilta. Siellä on muutenkin käynyt viime aikoina flaksi. Kotiutettujen löytöjen joukossa on muun muassa kuukausien etsinnän tuloksena isojen miesten kokoa oleva norjalaisneule. Sehän tarkoittaa, että meitsillä on ehkä ensi talvena ihan oikeat ja omat swantsit.

12.8.2014

Hullun tuuria

Riehaannuin sen verran onnistuneesta verhoilukokemuksestani, että päätin käydä kaupoilla. Täällä meillä päin on ollut jonkinlaista pellavainnostusta ilmassa ja sitä minäkin kuvittelin hankkivani. Hämmästyksekseni kotiuduin kuitenkin satiinin ja sifongin kanssa. Vieläpä kuviollisen satiinin ja sifongin. Sitä piti sitten sulatella, sillä nyt ei totisesti olla tämän naisen mukavuusalueella.


Tämän blogin lukijat tietävät, että ompelukset ovat olleet reilun viisi vuotta kestäneellä blogiurallani harvassa. Kuumin ompeluinnostukseni oli kutakuinkin kaksikymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen on harrastettu jotakin ihan muuta. Tiedä sitten, iskikö suuruudenhulluus vai ajattelemattomuuden puuska, mutta niin vain huomasin ommella surauttelevani niljakasta ja liukasta satiinia. Helpomminkin voisi noviisi aloittaa.


Ohje: Laskostoppi, Suuri Käsityö 11-12/2013
Kangas: Kuviollista, ohutta satiinia Eurokankaan palalaarista

Satiinin leikkaaminen oli viheliäistä, samoin ompeleminen. Onneksi otin palalaarista sen verran ison palan, että etukappaleen virheleikkuu oli mahdollista ottaa uusiksi. Lopputulos on kuitenkin pitovaate ja tykkään kovasti etukappaleen heltasta, joka on paitsi hauskan näköinen myös armelias keskivartalon ongelmakohtien suhteen. Ainoa, mikä hiukan jäi kaivelemaan, on toisen takakappaleen alavaran kiinnitys, sillä se vetää naftisti päällikangasta niskan halkion kohdalta. Jos keksin hyvän kankaan, teen toisen ja korjaan alavaravirheeni siellä. Mutta satiini saa nyt hetken olla.

30.7.2014

Siililapaset

Virkkasin lapselle lapaset. Hyvät tuli.


 Ne soveltuvat erittäin hyvin kaikista rakkaimman, Nasun, kantamiseen.


Ohje lapasiin löytyi kivasta Koukkuleikki-kirjasta. Koska kirjasto huutelee sitä pian takaisin, päätin toimia nopeasti, vaikka täällä mitään lapasia tarvita. Siis nyt juuri, syksystä en sano vielä mitään.


Jos joku kaipaa lanka- ja muita tietoja, niin kuono on Dropsin Nepalia, vartalopolitiikka Novitan Puroa (sitä vain riittää) ja silmät Dropsin alpakkaa. Koukku 3,5, puikot ranteiden resorissa (tämä on oma innovaatio, ohje on puhtaasti virkkausohje) ehkä kolmoset. Puroa meni reilu kerä.