19.11.2019

Nappikukka

Kävin Tampereen messuilla. Ja ajatella, etten ottanut yhtään kuvaa.


Minulla oli messuneuleena Soile Pyhänniskan suunnittelma Nappikukka -huivi, jonka ohje löytyy jokin aika sitten julkaistusta Taitolehden joulunumerosta. Lehden kuvissa näkyvä huivi oli ihasteltavana messuilla Taitolehden osastolla yhdessä muiden joulunumeron mallien kanssa. Olen testineulonut Nappikukkani viime talvena ja siksi tuntuu vähän nihkeältä yrittää muistaa, liittyikö prosessiin mitään kommervenkkejä. Ei tainnut liittyä. Paitsi se, etten oikeastaan erityisemmin välitä briossin neulomisesta ja toisekseen välitän vielä vähemmän nypyköiden neulomisesta. Ihmisen on kuitenkin aina välillä hyvä harrastaa itsensä kehittämistä ja harjoittaa sinnikkyyden jaloa taitoa - laskettakoon briossin neulominen sitten vaikka sellaiseksi. Ja briossi näyttää valmiina upealta, joten maali on houkuttava ja kaikki mahdollinen vaiva sen eteen kannattaa nähdä.


Malli: Nappikukka, suunnittelija Soile Pyhänniska. Ohje on julkaistu TAITO Joulun neulelehdessä. Ohjeen Ravelry -sivu löytyy täältä (klik).
Langat: Neuloin omani Madelinetosh Tosh Merino Lightista, joka on yksi ikiaikaisista suosikkilangoistani. Sävyinä tässä ovat Simply Greige (vaalea) ja Black Sea (tumma). Molempia tarvitaan kaksi vyyhtiä, vaikkakin lankaa kyllä jää jonkin verran yli.
Puikkoset ohjeen mukaan.

Nappikukka saattaa näyttää vaativalta, mutta jos briossin perusotteet ovat hallinnassa, sen neulominen on lastenleikkiä. Jos minulta sujuu, sujuu se muillakin. Mallikuvion oppii ulkoa nopeasti eikä sen jälkeen tarvitse huolehtia muusta kuin lisäyksistä, jotta huivi kasvaisi muotoonsa. Varsinainen äksöni tapahtuu loppumetreillä, kun pitkin huivia kasvaneet kukkavarret aukeavat kukinnoiksi. Nypykkäreunus kruunaa koko komeuden.


Minulla on ollut ilo seurata suunnittelija Pyhänniskan suunnitteluprosessia - tai paremminkin sen käynnistymistä - lähituntumasta. Olen istunut Soilen vieressä pitkiä kotimatkoja, kun olemme palanneet Tampereen messuilta tai Jyväskylän neulefestivaaleilta tai milloin mistäkin riennoista pohjoista kohti. On hämmästyttävää, että kun itse potee reissujen jälkivaikutuksena lähinnä koomaa, vieressä oleva ihminen pystyy pulppumaan loputtomasti ideoita. Parhaimmillaan uusi neulemalli on ollut jo puikoilla ja hyvällä alulla, kun Oulu on siintänyt horisontissa. Nappikukan tausta ulottuu mielestäni kesään 2018, jolloin istuimme molemmat Jyväskylän festivaaleilla Melanie Bergin huivikurssilla. Soile taisi kiinnostua siellä erään Melanien huivin mallista tai tavasta, jolla suunnittelija asetteli sen hartioilleen ja pulppuaminen alkoi heti kurssilla. Se jatkui kotimatkalla ja luulen, että huivin idea oli aika valmis hänen saapuessaan kotiin. Kun omat aivot eivät toimi ihan samankaltaisella volyymilla, kuin Soilella ja muilla suunnittelijoilla, niin en voi kun ihmetellä ja ihastella heidän taitojaan. Niin, ja neuloa! Se onneksi luonnistaa minultakin.


Tampereen messuille olin viritellyt ennakkoon löyhän hankesuunnitelman. Listalla oli yhdet paitalangat, lankaa uutta testineuletta varten sekä Succaplokin puinen puikkomitta. Testineulelankoja lukuun ottamatta ostokseni näkyvät alla. Aika hyvin pysyin kurissa, vai mitä? Hillitsin itseni jopa Tampereen uusimmassa lankakaupassa, Nurjassa, jonne ehdimme messujatkoilemaan pariksi tunniksi ennen junan lähtöä. Sinne jäi kuumottelemaan niin upean sävyistä Nurjan naisten värjäämää lankaa, että sille on pakko kehitellä talven mittaan jokin isompi projekti. Paita ehkä?

Kotimatkalla Ouluun Soile neuloi pipon ja minä neuloin väärin. Tuliaiskassista löytyi myös flunssa, jota täällä nyt ihmetellään.


12.11.2019

Mysteerihuivi

Huhuu? Onko täällä ketään? Yhtään en ihmettelisi, vaikkei olisi. Olen tosin keksinyt pitkästä hiljaiselosta yhden hyvän seurauksen: asiaa on kertynyt. Itse asiassa useammankin neuleen verran. Aloitetaan tuoreimmasta.


Olen surkea kalistelija. Neule-elämäni on sellaista, että välillä voin neuloa kellon ympäri aikaa ja vaivaa säästämättä, mutta sitten menee aikoja, jolloin lankaa ehtii hädin tuskin vilkaista. Jostain syystä mielenkiintoiset yhteisneulonnat eli KALit osuvat usein jälkimmäisiin hetkiin. Toinen, mikä yhteisneulontoihin mukaan lähtemisessä arveluttaa, on niihin usein sisältyvä mysteeriaspekti. Tällaiselle värineuroottiselle ihmiselle sävyjen arpominen neuleeseen, joista ei tiedä muuta kuin, että huivi siitä ehkä tulee, on paha rasti. Mutta silti Westknitsin joka vuotiseen mysteeriralliin on näemmä vain lähdettävä.


Tänä vuonna - joka taisi muuten olla jo järjestyksessään kymmenes Westin MKAL eli mysteerikal - kaikki meni oudon helposti. Tilasin langat, joita en kuitenkaan käyttänyt, sillä keksin muka paremmat omista jemmoistani. Tämä on minulle normisäätöä eikä aiheuta minkäänlaista stressiä. Koin, että ohjeessa etukäteen annetut tiedot kaksivärisyydestä ja graafisuudesta eivät antaneet niin paljoa tilaa värivenkoilulle, kuin aiempien mallien kohdalla on ollut ja hyvä se. Kaiken lisäksi itse vihjeetkin olivat heti ensimmäisestä viikosta sellaisia, että mielenkiinto pysyi yllä ja neuloja viikko per vihje -vauhdissa. Rupesin hyytymään vasta neljännen vihjeen kohdilla, mutta silloin oltiin jo reunuksessa. Olin odottanut jotain peräti odottamatonta viimeiseen vihjeeseen ja sitä taustaa vasten muutama kierros aina oikeaa icord -päättelyllä tuntui tussahdukselta. Muutaman illan puhalleltuani otin puikot nätisti käteen ja pistelin huivin maaliinsa.


Huivi on okei ja itse asiassa varsin näyttävä. Mietin vain, että olisiko kuitenkin niin, ettei tällainen perinteinen puoliympyrämalli ole huiveissa se ehdoton suosikkini. Olenko enemmän kallellani pidempiin ja vähemmän syviin malleihin? Siltä se nyt tuntuu. Huivi kuitenkin asettuu mukavasti kaulan ympärille ja hartioille, eikä sen asettelussa tarvitse nähdä sen kummempaa vaivaa.


Malli: Starflake: Westknits Mystery Shawl KAL 2019. Suunnittelija Stephen West. Ohjeen sivu ja ostopaikka Ravelryssä täällä (klik).
Langat: Vaalempi, jostain kaurapuuron ja vanhan roosan rajamaastosta ponnistava sävy kuuluu Malabrigo Yarn -firman Mechita -langalle. Sävyn nimi on Sand Bank. Musta on Rouva SilmuSolmun Villa Sukkista, sävyssä kaamos. Älkää kysykö menekkiä; ehkä noin puolitoista vyyhtiä molempia sävyjä. En neulonut yhtään lisäkierroksia tai muutakaan ekstraa, koko riittää minulle tällaisenaan vallan mainiosti.
Puikkoset ohjeen mukaan.

Yksi syy siihen, miksi täällä blogissa ei ole tapahtunut mitään muutamaan kuukauteen on se, että haluaisin tänne hyviä kuvia. Siis sellaisia oikein järjestelmäkameralla otettuja. Koska kuvaajanani toimivaa teiniä on koko ajan yhä vaikeampaa saada kameran varteen, neuleistani tulee nykyään otettua vain ns. nopeita kännykkäräpsyjä. Jännä sana muuten: nopea kännykkäräpsy. Kun neule valmistuu, sen päälle saa hyvinkin varata jopa viikon verran vonkaus- ja houkutteluaikaa, ennen kuin teinin saa raahattua kuvaushommiin edes sen kännykän kanssa. Että ei ne niin nopeita ole. Mutta räpsyillä siis mennään ja niitä nämäkin kuvat ovat.

PS. Instagramin puolella joku kysyi, miten mysteerineulontoihin pääsee mukaan. En ole kalisteluissa minkään sortin asiantuntija, mutta esimerkiksi näihin Westin mysteereihin osallistutaan ihan vain ostamalla kyseinen ohje. Ohjeita myydään Ravelryssä, jonne jokaisen neulojan kannattaa luoda tili ja kirjautua. Englantia kammoksuva voi ymmärtääkseni valita Ravelryssä kieleksi suomen ja osa keskusteluketjuista - esimerkiksi suosittujen kotimaisten neuletubettajien omat ryhmäkeskustelut - tapahtuu pelkästään suomen kielellä. Kun löydät Ravelrystä sinua kiinnostavan ohjeen, niin heti siinä ohjesivulla on kaikki tarvittava tieto. Kerrotaan lankasuositukset, joista voit päätellä tarvitsemasi langan vahvuuden. On puikkokokoa, kuvia, mahdollisuus tutkia, minkälaisia neuleita muut ovat ko. mallista saaneet aikaiseksi - sekä itse se ohjeen ostamisnappi. Maksettu ohje tulee Ravelryyn omaan ohjekirjastoosi, josta voit tulostaa itsellesi paperiversion tai voit seurata ohjetta tietokoneen tai mobiilin näytöltä. Näissä kalisteluohjeissa ohje ei tietenkään tule kerralla ja kokonaan, vaan esimerkiksi Stephen West lähettää sinulle viikoittain uuden vihjeen niin, että neljän viikon jälkeen koko ohje on koossa. Kirjastossa siis jo olevaa ohjetta päivitetään. Kalistelun etenemistä voidaan seurata Instagramissa, Ravelryn ryhmissä jne. Yhteisöllisyys on näissä hommissa se "juttu". Jos olet Ravelryn kanssa noviisi, esimerkiksi Villapesuohjelma -niminen YouTube -kanava on kunnostautunut aika ajoin antamaan joitakin neuvoja Ravelryn käyttöön. Myös Sari Åström on koonnut sivuilleen ohjeita Ravelryn käyttöön. Sieltä löytyy esimerkiksi suomenkielinen ohjeistus kirjautumiseen ja neuleohjeen ostamiseen. Vinkkejä voi kysyä varmasti myös keneltä tahansa toiselta neulojalta. Näin joulun lähestyessä kannattaa pitää muistissa myös neuleaiheiset joulukalenterit, joita niin suunnittelijat kuin neuleharrastajatkin voivat pitää omilla sosiaalisen median kanavillaan. Niiden myötä kalistelun ja mysteerien makuun pääsee varsin intensiivisesti, varsinkin jos uutta ohjepätkää tulee jokaiselle joulukalenterin pävälle. Rohkeasti vain mukaan!

30.7.2019

Bubbles

Olen jo pitkään haaveillut kuplapaidasta. Ja kyllä vain, siinä se nyt komeilee!


On ollut kovin vaikea päättää, minkälainen kuplapaidan pitäisi olla. Välillä olen innostunut väri-iloittelusta, jossa jokainen kuplaraita olisi eri väriä. Välillä olen miettinyt, että kuplat voisi feidata rivi riviltä tummasta vaaleaan tai päinvastoin. Ja entäs itse lanka? Tehdäkkö speckle -langoilla ja merinoilla vai selvästi nyt pinnalla olevilla rouheammilla herkuilla? Kuplat jyrkällä kontrastilla päävärin kanssa vai vähemmän jyrkällä? Vaihtoehtoja ja mielen liikeitä on riittänyt ihan tarpeeksi. Pitkällisen makustelun jälkeen vihdoin ymmärsin, että haluan paitani Kässäkerho Pom Pomin Donegal tweedistä. Oli mielestäni näppärä ajatus neuloa kuplapaita langasta, jossa itsessään jo olisi tweednyppyä ja nypykkää. Siitä se sitten lähti. Ei tarvinnut kuin odotella Jyväskylän neulefestareita, josta olin päättänyt lankani ostaa. Olin vähän polleana, että minulla on oikein ASIAA festareille eikä vain epämääräistä ex tempore fiilistelen lankoja -tyyppistä kurittomuutta työlistalla, kuten yleensä. Jyväskylässä rynnistin suorinta reittiä Pom Pomin kojulle ja hyvä niin, sillä haluamaani sävyä jäi käyntini jälkeen enää yksi vyyhti. Kerrankin oli onni myötä, asia hoidettu ja sain keskittyä kurittomuuksiin.


Malli: The Bubble Sweater, suunnittelija Stephen West (Takaisin ruotuun! Menikin monta ohjetta muilta suunnittelijoilta tässä välissä, mutta eiköhän tämä taas tästä ajaudu uomiinsa). Kuplapaita löytyy Ravelrystä täältä (klik).
Langat: Päävärinä Kässäkerho Pom Pomin Donegal Tweed DK, sävyssä Hiekka. Menekki oli jonkin verran yli neljä vyyhtiä. Tuo musta kuplalanka on Walk Collectionin Cozy Merinoa eli ihan fingering -vahvuutta, mutta neulasin sen kaksinkertaisena. Sävy on Embers ja sekin on festareilta hankittu Pom Pomin kaveriksi. Näitä löytyy Titityystä. Pikkunöttönen jäi tätäkin lankaa.
Puikkoset ohjeen mukaan paitsi että neuloin ohjetta pienemmällä puikolle kaula-aukon resorin sekä jokusen kuplarivin. Joissakin kuvissa kaula-aukon edustan kuplat pullottivat kummasti, ja halusin siksi napata siitä liian väljyyden pois pienemmällä puikkokoolla.
Koko on M, mutta olisi taitanut S olla ihan hyvä myös.

Minulle tulee näin kesäkeleillä yleensä jokin värihulluus. Joka kesä olen virkannut tai neulonut tämänkin blogin kymmenvuotisen uran aikana jotain aivan älytöntä väriörvellystä. Kaikki viritelmät eivät tosin ole selvinneet maaliin asti ja valmiiksi vaatekappaleiksi, sillä hulluus menee yleensä jossain vaiheessa ohi. Jopa kesken projektin, jolloin tekele haudataan nolona ja vähin äänin pimeimmän kaapin pohjille. Tänä kesänä olen koettanut pitää varani, niinpä kuplalangaksikin valikoitui tiukka musta jokusella oranssinkeltaisella väritipalla höystettynä. Ette usko, kuinka tyytyväinen olin itseeni!


Paidan neulominen itsessään oli helppo rasti. Dk -vahvuisella langalla työ etenee joutuisasti ja kun minulla sattui tähän saumaan vielä edestakainen junamatka pääkaupunkiin, tuntui että matkaprojektiksi mukaan ottamani paita sai junatuntien aikana suorastaan lentävän lähdön. Minulla ja ystävälläni Sannalla oli yhteinen Kuplapaita KAL. Ostimme molemmat lankamme festeiltä ja aloitimme omat paitamme suurin piirtein samoihin aikoihin. KALista oli kovasti iloa, sillä olimme molemmat hivenen epätietoisia siitä, mikä koko paidasta kannattaisi neuloa ja saimme spekuloida asiaa yhdessä. Paidassa kuplakaarroke neulotaan yhden koon -taktiikalla ja eri kokoihin erottelu tapahtuu vasta viimeisen kuplarivin jälkeen. Ohjeen mukaan minun senttini solahtivat S - ja M -kokojen väliin. Neuloin pitkään pähkäiltyäni M -koon ohjeen mukaisilla puikoilla, mutta kavensin vartalo-osasta heti hihojen erottamisen jälkeen kolme kertaa kaksi silmukkaa molempien kainaloiden alta. Olen vartalokappaleen leveyteen ja mittaan todella tyytyväinen. Hihojen kohdalla minulle olisi riittänyt pienempikin koko. Jos olisin ollut fiksu, olisin voinut tehdä kainalon alle tulevia silmukoita vähemmän, kuin mitä ohjeessa käskettiin, mutta mennä posotin niin kuin Stephen ohjeessaan neuvoi. Joka tapauksessa tilanne ennen kostustusta oli se, että hihat näyttivät aika laajoilta, mutta kostutuksen jälkeen väljyys asettui mystisesti niin, ettei vaiva enää kiusannut. Kaula-aukon resori on neulottu käänteellä, hihojen suut ja helma eivät.


Niin, se joka kesäinen värihulluus. Ja se, kuinka olinkaan tyytyväinen itseeni... Voi pojat ja tytöt, kun tietäisitte. Kuplapaidan jälkeen värimopo karkasi ja nyt ollaan todella oudoilla vesillä. Katsotaan nyt, miten käy. Ehtiikö työ valmiiksi, ennen kuin järki palaa päähän ja homma kosahtaa siihen?

22.7.2019

Love Note

Eteläseinän lämpömittari näyttää tiiliseinän pinnasta 45 astetta plussaa, mutta eihän se niin lämmintä ole, jos ja kun tuosta omalta terassilta loittonee vähän kauemmas. Eihän? On ihan jees keli vetäistä muhkea mohairneule ylle ja pusikkomaastoon sopivat karvamaiharit jalkaan ja lähteä hymyilemään kameralle. Hymy jäi helteessä vähän väkinäiseksi, siksi enempi kuvia selkämyksestä. Ja kyllä, hiki tuli, mutta ei, mohair ei kutittanut.


Tämän neuleen syy ja tausta löytyy neulefestareista. Kyllä te tiedätte; pitää olla tarpeeksi neulottavaa ja täysin aivotonta, että voi neuloa jouhevasti seurassa. Kun pläräsin jonoani ja suosikkejani etsien kyseiset kriteerit täyttäviä malleja, jäin jotenkin jumiin tähän malliin. Neulottuani peräperään nyt jo kolme cropped -tyylistä paitaa, tunnustan, että oma vartalomallini ei ole näihin ehkä se paras. Eikä pukeutumistyylinikään. Nämä ovat somia hamosten ja mekkojen kanssa, jotka eivät ole ehkä ihan se minun leipälajini. Tämä Love Note paljastui makuuni vieläpä liian leveäksi; neule olisi oikein mieluinen, jos leveydestä saisi taiottua sellaiset 10-15 senttiä pois. Sitä olen tässä miettinyt, että miksi ylipäänsä neuloin koon L. Neuletta aloittaessani en tiennyt, että väljyyspulmaa on ollut muillakin neulojilla. Jos olisin tiennyt tai jos tekisin tämän jostain syystä joskus uudestaan, valitsisin ihan reilusti suositusta pienemmän koon. Ehkä jopa kaksi.


Ihan tollo en kuitenkaan ollut. Aloitin neuleen 4,5 millisillä, neuloin pitsiosion vitosilla ja vaihdoin vasta sileän alkaessa suositeltuun puikkokokoon eli kuusmillisiin. Jokin aavistus pulmista siis leijui ilmassa jo startissa, mutta en vienyt sitä ajatusta loppuun asti. Hihojakin kaventelin pitkin matkaa ja silti ne edelleen pussittavat hihan suussa, niin kuin tarkoitus on. Vähemmän tietysti, mutta kyllä se efekti siellä on. Hihoissa testasin kolmea eri mittaa ja kolmea eri hihansuuta, mutta loppupeleissä tämä ohjeen mukainen tapa oli mieluisin. Neuleeni juju on mielestäni lanka, Katian Air Lux, jolla paitaan on saatu metallinen hohde. Haaveilin alunperin vaalemmasta paidasta ja siihen haaveeseen nähden tunnustan valinneeni mohairlangalle liian tumman sävyn. Mutta ei nyt vain nillitetä, ihan kelpo käyttöpaita tuli, kunhan tuohon liehuhelmaan tottuu ja nämä vihdoinkin alkaneet helteet nautitaan loppuun. Ja ehkäpä annan mahdollisuuden vielä jollekin mekollekin. Ehkä.


Malli: Love Note, suunnittelija tincanknits. Ravelryssä löydät paidan ohjeen luokse tästä (klik).
Langat: Katian Air Lux sävyssä 69, kolme palleroista miltei kokonaan (mun paita ja hihat ohjetta pidemmät) yhdistettynä saman firman silkkimohairiin sävyssä 203 aika lailla 4 kerää.
Puikkoset tuli jo tuolla tekstissä mainittua eli ylhäältä alas 4,5 mm, 5 mm sekä 6,0 mm.

Entäpä täyttikö neule festariprojektin vaatimat kriteerit? Kyllä ja ei. Sain miltei koko pitsiosion valmiiksi bussimatkalla Jyväskylään ja pääsin varsin pian tavoittelemaani aivottomaan vaiheeseen. Sotkeennuin silti hihoja ja vartalo-osaa erotettaessa, sillä seurassa neulonta on vaativa laji ja yksinkertainenkin matematiikka saattaa olla siinä touhussa joskus liikaa. Siitä onneksi selvittiin suhteellisen helpolla. Kotosalle ei oikeastaan jäänyt enää muuta tikuteltevaa, kuin hihojen lopettelu ja viimeistely. Tässä mallissa muuten tehdään tuo kaula-aukon resori lopuksi, JOS kaula-aukko jää liian leveäksi. Jopa minulla, joka neuloi kaula-aukon ja pitsiin asti kaikki kerrokset puolitoista kokoa ohjesuositusta pienemmällä puikolla, kaula-aukko ei ollut hyvä. Nätimpi se oli kyllä lievästi rullautuvana kuin mitä tästä jälkikäteen tehdystä resorista tuli. Että jos ja kun innostut neulomaan tätä joutuisaa mallia, kannattaa tuota kaula-asiaakin miettiä hivenen ennen homman polkaisemista käyntiin. Se kannattaisi ainakin aloittaa pienemmän koon silmukoilla, kuin mitä ohjeen matematiikka muuten sinulle kooksi tarjoaa, jos et resorista innostu.


Olen ollut huomaavinani, että kasari on tulossa (vai joko se tuli?) takaisin muotiin. Kaupoissa silmiin osuu neonvärejä (se keltainen, juutas, että joudun vielä ostamaan sitä), vyölaukut ja hiusdonitsit on päivitetty tähän päivään ja lenkkarit, farkkujen malli ja neulepuseroiden muotokieli muistuttavat minua hetkittäin jostain, jonka olen luullut jättäneeni jo taakseni. Siksikö kävi jo ihan vitsillä mielessä, että jos lisään tähän Love Noteen vain olkatoppaukset, niin a) saisin ryhtiä paituliin ja b) olisin kerrankin trendsetter ja c) voisin ehkä pahoin?

8.7.2019

Ja paidat ne vaan lyhenee

Nyt kuulkaa rastia seinään. Täältä pesee jo toinen trendikäs vyötärömittainen eli cropped paita. Kerrankin koen olevani mieltymysteni kanssa ajassa kiinni ja peräti muodikas.


Viime viikonlopun Jyväskylän neulefestareilla vilahteli paljon minunkin jokin aika sitten neulomaa Soldotna -paitaa tai sitä varten tehtyjä lankahankintoja. Olisiko se nyt sitten sellainen hittipaita? Itsellänikin hieman poltteli, josko ostaisin toista Soldotnaa varten langat ja tällä kertaa pitkähihaiseen versioon, mutta annoin asian sitten olla. Tulin nimittäin hankkineeksi lankoja pariin muuhun puseroon ja arvelin sen riittävän näinkin hitaalle neulojalle, kuin mitä minä olen. Oma festarineuleeni tänä vuonna oli tämä kuvissakin näkyvä Navelli, jonka sain valmiiksi ja pingoitettua päivää ennen Jyväskylään lähtöä. Minusta on tainnut tulla jonkinlainen Caitlin Hunter -fani. Hänen malleissaan kun on useampikin juuri nyt kuumottava malli, mutta koetan olla ajattelematta niitä, sillä suunnitelmissa on ihan muita juttuja.


Navellin ohje on hyvä ja selkeä. Neuloessa minulla epäilytti lähinnä helman kuvion erottuminen. Olin mielestäni valinnut selkeästi toisistaan erottuvat värit, mutta koska molemmissa langoissa oli värivaihteluita, joista osa liikkui kovin lähellä toisiaan, paikoin kuvio jäi hämäräksi. Onneksi en purkanut, sillä näin valmiina kuvio hahmottuu silmääni kyllin selvästi ja miellyttää oikeastaan minua tuollaisena utuisenakin. Toinen värikepponen selvisi vasta, kun paita oli valmis ja keekoilin se päälläni peilin edessä. Puolessa välissä harmaata pääväriä näkyy selkeä vyyhdin vaihtokohta. Juu, en raidottanut, vaikka käsinvärjättyjen kohdalla sitä erityisesti suositellaan. Siinä se raita nyt ilmoisesti keikkuu ja tiedättekö mitä, en jaksa välittää. Nyt on kesä, loma ja lupa ottaa rennosti. Jännä muuten, ettei se raita näy takakappaleella ollenkaan, edessä vain.


Malli: Navelli, Suunnittelija Caitlin Hunter aka Boyland Knitworks. Ohje Ravelryssä täällä (klik).
Langat: Yläosan pääväri on Madelinetoshin Tosh Merino Light sävyssä Pelican. Helmasta löytyy Rouva SilmuSolmun läkähdyttävän ihanaa Savusauna-sävyä Merino Sukkis -pohjassa sekä Olannien Singles Sock -lankaa sävyssä Ooak. Puntaria en ole taaskaan käyttänyt, mutta noin summittaisesti arvioituina Pelicania meni vajaa puolitoista vyyhtiä, ja noita helmavärejä sellainen puolikas vyyhti molempia.
Puikkoset ohjeen mukaan.

Ainoa tekemäni muutos ohjeeseen löytyy hihoista. Tuijotin Ravelryssä valmiiden paitojen kuvia ja minusta näytti, että kovin monella hihat sojottivat paidassa kummasti. Suunnittelijan kuvissa kaksinkertaiselle taitteelle käännetyt hihat näyttävät somilta ja antavat ryhtiä mallille, mutta koska suurimmalla osalla normineulojista vaikutelma ei ollut minusta samankaltainen, päätin tehdä varman päälle ja jättää käänteen pois. Neuloin ohjeen mukaan hihojen alkuosan, mutta kun käsketään ruveta taitteen alaosaa tekemään, niin minä aloitin resorin. Yritin ensin icordia ja vaikka mitä kivaa hihan suuhun, mutta helmaa ja kaula-aukkoa kiertävä resori näytti lopulta kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta myös hihoihin. Resorin oikeat silmukat tein kierrettyinä. Mnun hihani ovat siis myös himpun verran pidemmät kuin Caitlinin ohjeessa. Kaula-aukosta tein puolestaan jonkin verran ohjetta pienemmän. Helmaan en tällä kertaa ladannut juurikaan rouvasenttejä. Voisin uskotella teille olleeni rohkea ja raju, mutta tunnustan, että luotin merinolangan ja pingotuksen voimaan. Enkä pettynyt.


Jyväskylän neulefestareilla kävi muuten niin, että kuvia en juurikaan ottanut. Siksi olen tässä uumoillut, josko jätän perinteisen festarikatsauksen kokonaan kirjoittamatta. Viivyin Jyväskylässä perjantaista sunnuntaihin ja osallistuin Olga Buraya-Kefelianin erinomaiselle 3D Knitwear -kurssille. Muun ajan ihastelin lankoja, ostin lankaa tai vietin aikaa muiden neulojien kanssa. Kerrassaan loistava viikonloppu siis. Neulottuakin sain niin paljon, että torstaina bussimatkaa varten aloitettu neulepaita alkaa olla hihoja vaille valmis. Lankapuolella minulla oli viikonlopulle yksi ainoa tavoite: saada Kässäkerho PomPomin DonegalTweediä paidallisen verran. Luojan kiitos suunnistin heti perjantaiaamuna PomPomin kojulle, sillä minun ostokseni jälkeen haluamaani sävyä ei enää jäänyt paria yksittäistä vyyhtiä lukuunottamatta. Muita tavoitteita ei ollut, mutta ihan kiitettävästi kaikenlaisia lankatarpeita näytti päivien mittaan kertyvän. Palataan hankintoihin sitten, kun ne toivon mukaan muokautuvat valmiiksi neuleiksi. Mutta olipahan taas kekkerit! Ehkäpä se, ettei kuvia tajua ja ehdi ottaa, kertoo siitä, että lystiä on todellakin piisannut. Isot kiitokset ja aplodit sinne Jyväskylän suuntaan!

Isot kiitokset ja morjestuket myös jokaiselle ystävälle ja tuttavalle, jota minulla oli ilo tavata ja jututtaa. Olette ihania, joka iikka.