31.3.2015

Pilven hattaralla

Pikkuneidin villapaita on valmis. Ihan se on ookoo, vaikka siinä sitä äitien rakastamaa kasvunvaraa jonkin verran onkin.


Malli: Peacock vest, suunnittelija Cecilie Dam Bertelsen (Ravelryssä täällä)
Lanka: Dropsin Karisma, noin kerä kutakin väriä (joitakin sävyjä, kuten vaaleinta punaista meni reilu kerä ja vastaavasti toisia, kuten valkoista, vajaa kerä)
Puikot: 4,0 mm kaula-aukossa ja hihoissa, kroppapuoli meni 4,5 mm:llä.
Yllätysbonus: Löytyipä sitten vihdoinkin lanka, joka ei kutita kuopustani. Liput salkoon ja räikät pyörimään!


Ohje on kirjoitettu liiviksi ja kaula-aukkoon on kirjoitettu taakse nappi renksuineen. Minä näin mallin aika pian täysmittaisena villapaitana ilman mitään krumeluureja. Lisäsin ohjeen suurimpaan kokoon yhden kuviokerran verran silmukoita, koska tyttäreni on ikäisekseen kookas. Näköjään Tanskassa ollaan pitkälti samoissa mitoissa, sillä paita olisi ollut ihan hyvä ilmankin. Jätin kaula-aukon aika avaraksi, jottei vekara pääse moittimaan paitaa siitä, että kaulaa kutisee, puristaa tai muuten vaan ahdistaa. Tuli aika bueno.

26.3.2015

Oppia ikä kaikki

Esikoinen ilmoitti haluavansa ommella. Mikäpä siinä, hyvä ajatus, voin opettaa. Päätin kuitenkin istahtaa ensin itse "koulunpenkille" verestämään taitojani, sillä lasta kiinnosti nimenomaan trikoon ompelu ja minun maailmankuvassani "trikoo" tarkoittaa ompeluasioissa aika pitkälle samaa kuin "epäonnistumisen riski 100 %". Ensimmäisen oppitunnin aiheena oli pipo.


Siunattu internet. Minä todella opiskelin aihetta ja siinä opiskellessani löysin erittäin pätevät ohjeet siihen, miten teen ihan normitrikoopipoon kaavat. Tein kaavat koko pesueelle. Ompeluohjeiden osalta tuumasin, että kaksi saumaa on liikaa, jos kerta peruspipoa tehdään ja virittelin oman tyylini omella Sadunhohteinen -blogin kuvallisen tutoriaalin pohjalta. Siellä on muuten käytössä myös tuo Mallikelpoinen -blogin loistava kaavoitusohje. Sitten perehdyin kerrankin ompelukoneeni asetuksiin ja kaikkiin hienouksiin, ennen kuin aloin ommella. Kankaat valitsin sillä periaatteella, että jälkeenpäin ei itkeskellä eli ruminta ja halvinta, mitä kaapeista löytyy.

Ihan ensimmäinen trikoopiponi onnistui heti. Se on tuo vihreä-valko-raidallinen tuossa yläkuvassa. Hifistelin jo ompeluvaiheessa sivusaumaan upotetun koristenauhan verran. Näyttää muka joltain merkiltä (heh). Koska kaikki oli sujunut siihen asti kuin elokuvissa, päätin testata valmiissa pipossa vielä kiinnisilitettävää glitterkoristetta, jonka leikkasin irti (piparimuotti taas!) joskus jostain hankkimastani glitterliima-arkista. Ja arvatkaapa mitä? Kuopus, jonka mitoilla pipon ompelin, sanoi kerrankin ensireaktionaan, että "Hyvä!". Olin niin liekeissä, että ompelin vielä yhden pipon siipallekin, eikä mennyt pieleen sekään.


Humaltauneena valtavasta trikoo-flowstani keksin vielä illalla kokeilla applikointia yhteen pipoon. Kuvan kissa on vanhasta Henkka&Maukka -teepaidasta, enkä hoksannut kokemattomuuttani, että se on liian iso ja ehkäpä myös hivenen liian jäykkä pipoon asetettavaksi. Vaikka pipo näyttää hauskalta, se ei lähde laskeutumaan päälaelta samoin kuin päivällä aiemmin ompelemani. Kissa nousee liian ylös. Tuosta applikointijäljestäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta puolustaudun sillä, etten ole mokomaa harrastanut ehkä viiteentoista vuoteen.

Ja kyllä, esikoinen ompeli illalla yhden pipon. Hänkin oli erittäin tyytyväinen.

21.3.2015

Riikinkukko

Vaiheessa pusero erittäin vaativalle neuleasiakkaalle. Asiakas on kiusallisen kuuluisa kyvystään kääntää ns. takkia prosessin kaikissa vaiheissa. Väri tai värit, joita yhdessä valittiin, muuttuvat silmänräpäyksessä ärsyttäviksi. Lanka, jonka ei pitänyt kutittaa, tuntuukin asiakkaan mimosan herkällä hipiällä yht´äkkiä juuttiköydeltä. Yksinkertaistettuna: kaikki voi mennä pieleen.


Malli: Peacock Vest, suunnittelija Cecilie Dam Bertelsen (englanninkielinen Ravelryssä täällä)
Lanka: Dropsin Karisma. Mulla on kerä kutakin väriä, saa nähdä riittääkö se, sillä vaativa asiakas ei liiveistä perusta. Tulossa siis hihat.
Puikot: 4,0 mm kaula-aukko, 4,5 mm muualla. Tavoitteena tavallista löysempi kädenjälki.

Lisäksi varsinaisen työn suorittava osapuoli meni hätäpäissään tilaamaan tanskankielisen ohjeen, vaikka - kuten taisi jo tulla aiemmin mainittua - neulojalle äkkiseltään tutumpi lontoonkielikin olisi ollut saatavilla. Tulossa ei siis ole originaalin ohjeen mukaista hyggeä, vaan eräänlainen kainuulais-slaavilais-ugrilainen päivitys samasta teemasta. Ja siitä ei vielä parane sanoa mitään pysyvää.

PS. Olen aikeissa hankkia lankaa (sic!). Haavenani olisi päästä Jyväskylään tarkistamaan Titityy -nimisen lankaparatiisin valikoimia. Titityy järjestää 26.4. retken Oulusta Jyväskylään ja takaisin. Tarkemmat tiedot ja ohjeet matkan ostamiseen löytyvät täältä. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan epätoivoisen, liian vähän lankaa omistavan neulojan yritys vaikuttaa osaltaan siihen, että matkan vaatima osallistujamäärä tulisi täyteen. Mahtuisiko tämmöinen meno sinun kalenteriisi?

13.3.2015

#tekevällesattuu

Nyt olisi langat valmiina, puikot ja kaikki. Tilasin ohjeenkin. Tuli tosin vahingossa tilattua tanskankielinen, mutta haitanneeko tuo mitään. Tekevälle sattuu ja vahingosta harvoin viisastuu.


Vahingoista puheenollen.. Jumiuduin tietokoneen ääreen katsomaan brittien Sewing Been (The Great British Sewing Bee) kaikki mahdolliset jaksot, jotka YouTubesta vain löysin. Vaikka muutakin tekemistä olisi taatusti ollut. Mutta olipahan jännää. Jos joku muukin haluaa laistaa tähdellisempiä tehtäviään ja seurata, miten harrasteompelijat mittelevät tositeeveessä, niin kolmoskauden avausjakso lähtee tästä (klik). Ompelukone ei muuten kuumota yhtään vähempää tuon katselu-urakan jälkeen.

10.3.2015

Kettu Repolainen

Lempivillapaitaan ilmestyi pari reikää. Lempivillapaita ei ole itse veren, hien ja kyynelten voimalla neulottu, vaan ihan kaupasta kotiin kannettu. Laadukasta villaa ja hintakin oli muistaakseni tavallista laadukkaampi. Että paikkako siihen sitten vai mitä?


Käännyin reikäasiassa Pinterestin puoleen ja pian ratkaisu olikin edessäni (klik) reiät voi piilottaa neulahuovuttamalla! Samalla muistin nähneeni jossain piparimuotin avulla muotoillut kyynärpääpaikat ja siitä se sitten lähti. Tarvittiin ketunmuotoinen piparimuotti, superlonlevy työn alle, huovutusneula ja huovutusvillaa, joita kaikkia löytyi kerrankin omista varastoista. Ja voila, nyt minulla on paidan helmassa hivenen liian paksu kettu. Se on juuri syönyt kedollisen kukkia ja miettii, vieläkö tuo yksi menisi jälkiruokana vai antaisiko olla.


Seuraavaksi joutunen lankakauppaan. Täällä on jokaiselle lankahamsterille tuttu tilanne päällä: sitä OIKEAA lankaa ei ole.