1.7.2016

Minkä värinen on paloauto?

Eräänä päivänä asioidessani kylillä tajusin, että minulla oli ylläni pitkää mustaa lahjetta ja hihaa, kun taas muilla näytti riittävän heleitä värejä, kukkamekkoa sun muuta kesäistä liehuketta. Koin hetken olevani enemmän outo, kuin yleensä. Tuli kummallinen tarve saada huomiopunainen vaate.


Ystäväni ehätti jo siunailemaan minulle outoa värivalintaa, mutta älkää te peljästykö. Minulla on kuivumassa mustavalkoinen kangas sitä varten, että tekaisen heti perään tämmöisen toisen - mekko- tai puseromitassa. Ihan siis pitovaatteeksi. Tämän punaisen todellinen ongelma ei ole nimittäin väri, vaan kankaan laatu. Nappasin Eurokankaasta mukaani turhan sporttisen ja ohuen kankaan; tämän kanssa saa olla aika tarkkana alusvaatteita valitessa. Kangas myötäilee häpeilemättömästi jokaista niemeä, notkelmaa ja pikkuhousun rajaa eikä sitä selvästikkään ole tarkoitettu näin löysänahkaisen täti-ihmisen pidettäväksi. Vaatteen malli sinänsä on kuitenkin kiva. Mekkosta voi pitää polven yläpuolelle ulottuvana mekkona tai sitten kapean helman voi vetää ylemmäs minimekkomittaan/ tunikaksi, kuten yllä olevassa kuvassa. Helttamaiset hihat ovat aika hauskat.


Kaava: Burdastyle 6/2012, mekkokaava nro 134. Lehdessä on mekkoon kuvallinen ompeluohje. 
Kangas on valittu Eurokankaan trikoolaarista värin ja tekokuitumaisen koostumuksen takia. Minulla ei ole remontin takia pesukonetta eikä kuivausrumpua käytössä ja halusin päästä ompelemaan heti ilman esipesurumbaa, siksi jätin luonnonkuidut rauhaan.
Terävä havainto: Jos jollakulla (köh, köh) on tarvetta peitellä ylimääräisiä kiloja, tässä voisi olla luottokaava siihen vaivaan. Kunhan vain on kangasvalinnan kanssa minua tarkempi.

Se hyvä puoli tässä projektissa oli, että tuijoteltuani tovin punaista, minulla ei tee enää pätkääkään mieli reipasta väriä muualle kuin kukkapenkkiin. Täällä palataan tyynen rauhallisesti normaaliin hillitympään olotilaan.

23.6.2016

Mittumaarin värinen

Kisa mieluisimmasta juhannuskäsityöstä on ratkennut. Aion neuloa mohairpilveä! Ja ihmetellä sitä, miksi olen syrjinyt mohairia monen monta vuotta - tämähän on kivaa ja höttöistä, kevyttä kuin perhosen lento.


Puikoilla on Nancy Marchantin Iris Divine, johon löytyy Ravelryn kautta maksullinen ohje. Nancyn mohairhattarat kuumottivat jo pitkin kevättä, mutta lopullinen palo syttyi vasta, kun näin huiveja livenä: Soilen keltaisen Autumn Lacen sekä Nancyn itsensä Willown. Voi pojat sitä keveyttä! Kuten tapoihini kuuluu, tuskailin tovin värien kanssa, mutta nyt näyttäisi siltä, että voittoisa cambo on vihdoinkin löytynyt. Yritin alkuun keltaisella, mutta sille ei löytynyt tarpeeksi näpsäkkää kaveria. Sitten aloitin harmaalla, mutta suureksi järkytyksekseni se ei potkinut kylliksi. Tämä kuvien vihreä yhdistelmä ei ole sekään mikään napakymppi, vaan paikallisten lankakauppojen vaatimattoman mohairtarjonnan rajoissa väkisin väännetty kompromissi. Jostain kumman syystä olisin halunnut syvän tummanvioletin huivin, peräti reuhakkaan, mutta sellaista ei tietenkään ollut tähän hätään saatavilla.

Menen nyt jatkamaan. Nykyisellä neulontavauhdillani kaikki mahdollisuudet on käytettävä viisaasti hyödyksi. Toivotan samalla teille kaikille mukavaa Mittumaaria! Mitäs te aiotte neuloa?

17.6.2016

Alive and kicking

Ei ollut tarkoitus, mutta niin vain kävi. Olen lomaillut blogistani sen verran tehokkaasti, että ehdin jopa unohtaa tunnukset tililleni. Nyt ne on sitten Bloggerin suosiollisella avustuksella kaivettu esiin, eikä yhtään liian aikaisin, sillä täällä on jotain näytettävää.


Malli: Briochevron cowl, suunnittelija Stephen West.
Langat: Enimmäkseen Madelinetosh Tosh DK sekä Louhittaren luolan Tuulian Tytär. Sinapinkeltaisen merkki on Cascade220 Heathers.
Puikkoset 4,0 mm.


Aloitin Stephenin patenttihärpäkkeen jo joskus kevättalvella ja kauan sitä tulikin tahkottua. Kaksi ensimmäistä aloitusta purin koko- ja väriongelmien takia ja tämä kolmas, nyt valmistunut versio, hyytyi kevään kovaan työputkeen. Siihen samaan hyytyi blogikin. Ja Instagram. Oikeastaan kaikki. Koetan tässä hiljoksiin palata normaaliin elämisen rytmiin myös käsitöiden osalta. Kävin ottamassa vauhtia kuun alussa Tampereen Kerässä Soilen kanssa, jossa kursseilin sekä Nancy Marchantin että Stephen Westin kanssa ja kivaa oli. Stephenin tapaan jälleen ensi kuussa Jyväskylän neulefestareilla ja vähitellen alkaa tuntua siltä, kuin olisin pahimman luokan bändäri kiertämässä artistin jokaista keikkaa.


Tästä nyt valmistuneesta neuleesta ei ole pahaa sanottavaa. Halusin härpäkkeen mitan jetsulleen, sillä en pidä liian löysistä, rintapielen päällä valuvista kaulureista. Se onnistui. Eka version liika leveys kutistui vaihtamalla pienempään puikkokokoon ja väritkään, vaikka niitä nyt kerrankin on, eivät ole liian reuhakkaat. Uskallan luvata tälle kaulurille paljon käyttöä, jahka kesästä selvitään.


Brioché kiinnostaa edelleen; saas nähdä, mille tässä seuraavaksi ruvetaan. Parin kuukauden tauko harrastuksista nollasi pään aika tehokkaasti myös jatkosuunnitelmien osalta; yht´äkkiä jono onkin ihan tyhjä enkä muista lainkaan, mille piti alkaa seuraavaksi. Pöydän kulmalla keikkuu huiveiksi haluavia sukkalankoja ja mohairia, luultavasti jatkan niillä. Onneksi telkussa riittää jalkapalloa ja HBO:lla Game of Thronesin kuutoskauden loppurytinät - niillä pitäisi saada projekti kuin projekti hyvään lentoon.

8.4.2016

Kevättä pukkaa

Taivas täynnä lokkeja ja metsä peipposia. Ja se ääni! Ihan kuin yrittäisivät kertoa volyymilla, että hei, me tulimme nyt. Tekisi mieleni levittää tulijoille punainen matto. On meinaan odotettu.


Pöllöille voisin vinkata, että myyrissä riittää. Pikkupihani näyttää siltä, kuin joku maaurakoitsija olisi menettänyt järkensä ja riehaantunut kaivamaan kuoppaa kuopan perään. Jälki on niin hurjaa, että olen valmis kaivamaan pari vuotta sitten haudatun sotakirveeni ja lähtemään hurmeiselle kostoretkelle myyrien perään. Niille kun eivät ole sipulit riittäneet, vaan kaivuuhommissa on temmelletty myös omenapuun ja pionien juuristossa. Sitä mukaa, kun maa pukkaa vihreää pintaan, joku sissi käy narkauttamassa varret poikki ja kaivautuu maahan sipulin perään. Niin että pöllöt ja kaikki muut myyränpersot, tervetuloa, täällä riittää pikkupurtavaa!


Joku keväthullaannus on vallannut myös minut. Ette tule uskomaan silmiänne, jahka tekeillä oleva neule putoaa puikoilta. Siinä on harmaata hädin tuskin lainkaan! Oikeastaan rupeaa ihan jännittämään tämmöinen meno.

28.3.2016

Räsymattoraitaa

Lankojen kanssa on vieläkin jokseenkin matalat tunnelmat, joten päätin kääntyä kankaiden puoleen. Se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi: niin kone, kaava kuin kaikki muukin ompeluun liittyvä sujui kuin rasvattu. Paitsi että onhan nuo olkapääreiät äkkiseltään hiukan oudot.


Malli: Sporty Summer (t-paita) Ottobre woman 2/2016. 
Kangas: Mummolan tuntu -joustotrikoo Verson puodista. Kangas on hankittu viime vuonna, ei taida nyt just löytyä kaupoilta.
Muokkaukset: Hihat ja helma on pidennetty mekkomittaan. En kantannut resoria päälle, kuten ohjeessa, vaan piilotin sen alle niin, että hitunen saattaa mustaa kurkistaa noista olkapäärei´istä sekä kaula-aukosta.


Mietin pitkään, että ovatko tuommoiset olkapääsysteemit turhan teinit näin rouvasihmisen ylle, mutta kun näin eräässä putiikissa pari kasikymppistä daamia sovittelemassa vastaavia reikätunikoita, tuumasin, että tokkopa ovat sitten minullekaan liian nuorekas valinta. Daameilla tunikat näyttivät hyviltä, minä sen sijaan hätkähdän joka kerta ohittaessani peilin. Että saa nyt sitten nähdä.


Lanka-asioissa olen tullut siihen tulokseen, että vuoden alussa aloitetulla neuloskellaanpa-lankoja-omasta-kaapista-vähemmäksi -projektilla on sormensa pelissä massiivisen neulemasennukseni kanssa. Tajusin nimittäin, että neulotuttaa, jonon mallit syyhyttävät ja kaikki on mitä parhaiten aina siihen hetkeen saakka, kun avaan lankakaappini oven ja totean, että a) olisi malliin kivaa lankaa, mutta sitä ei ole tarpeeksi tai b) mulla ei ole mitään kivaa lankaa suunnittelemaani malliin. Molempien vaihtoehtojen jälkeen inspiraatiolta katoaa pohja pois. Tunnustan siis suoraan ja rehdisti, että tämän neulojan onni ja autuus vaati parin kerän pikkiriikkistä nettitilausta, minkä lisäksi saatan pyörähtää paikallisessa tarkistamassa Louhittaren Luolan lankojen väritilanteen.

PS. Lumikelloja bongattu pihassa! Sekä joku pieni ihana alku, jonka Myyrä N. Kutale oli haukannut poikki. Että se ruoja jaksaa.