18.1.2015

Lypsykän paita

Ei tullut itselle neuletakkia, mutta paita kumminkin. Paidan omistaja syyttää Soilea, joka mainitsi edellisen postauksen kommenteissa koodisanan "kissa". Siitä se nimittäin sitten lähti.


Kissa ei osaa paitaansa arvostaa, mutta tarpeeseen se tulee. Paidasta puuttuu niskaosasta talutushihnan reikä, koska tätä (meille täysvillinä tullutta) kattia ei voi vielä hihnassa ulkoiluttaa, kuten sitä toista. Kissa on totutettu kyllä valjaisiin, mutta on edelleen niin arka ja säikähtäessään täysin hallitsematon, ettei parveketta pidemmällä ole juuri käyty. Paitaa tarvitaan lämmikkeeksi eläinlääkärimatkoille; niitä tämän eläimen kanssa on tehty enemmän kuin talous sallisi. Panin mielihyvällä merkille, että villapaita toimi kuin pakkopaita: kaikki vauhti eläimestä katosi. Jospa saisin sen paitaansa puettuna jatkossa helpommin myös kuljetusboksiin.


Leikkasin paitaa varten edellisen postauksen takista toisen hihan irti. Mittailin kissan käsikopelolla ja tarkistin leikatun hihapalasen leveydeltään ja pituudeltaan suurin piirtein sellaisiksi, että sinne saattoi tällaisen laihan rimpulakissan kuvitella. Hihan mittaa riittää kissan kaulasta masuun saakka; etutassuille leikkasin reiät. Hihaa ei huovutettu, koska pelkäsin tämän kyseisen pedon olevan vaikea puettava ja halusin neulokselta joustoa. Ajoin paidan reunat ja tassujen aukot ompelukoneella purkautumisen ehkäisemiseksi ja koristelin ne villalangoilla. Kaulus on käännettävä. Nopea ja helppo projekti ja tuli just sellainen, kuin pitikin. Lopusta villatakista huovutan todennäköisesti jonkinlaista pohjallista kuljetusboksiin, ettei kissakaveria palele, jos ja kun joudutaan pakkasella lähtemään lääkäriin.

Pahoittelen kuvien harmautta. Vaikka tyyppi tyytyi kohtaloonsa ja oli ihan muina kissoina, päätin silti toimia nopeasti ja keveällä kuvauskalustolla. Joten kännykällä mentiin. Postauksen otsikko johtuu siitä, että kissan Lysti -nimi kääntyy kotioloissa usein Lypsyksi.

11.1.2015

Voi sentään

Ettei nyt vain kukaan kuvittele, että kaikki sujuu täällä kuin tanssi ja langat suorastaan soljuvat käsissäni, niin ihan vaan siltä varalta näytän viimeisimän hankkeeni. Se lukeutuu sarjaamme ei-olisi-kannattanut. Juuri siihen samaan, josta ei olla ennenkään opittu mitään.


Löysin vihdoinkin laadukkaan tuntuisen norjalaisneuleen ja ajattelin kirjoa siihen kaikenlaista jo aiemmin tekemäni Fritt etter Fana -takin tyyliin. Nyt, kun olen kolme päivää kirjonut ja purkanut ja koettanut ottaa selvää, minkä värisiä kirjontoja takkiini oikein haluan, olen edelleen vailla sopivaa väricomboa. Ja juuri kun nostin käteni ylös ja ajattelin, että aivan sama minkä värisiä lankoja, niin keksin mieheni ystävällisellä myötävaikutuksella, että takin hartialinjakin roikkuu rumasti. Vaikka kirjoisin kultalangoin, niin ei se auta. Ilmeisesti olen pilannut itseni saumattomiksi neulotuilla neuleilla ja raglanhihoilla, koska tämmöinen alas laskettu hiha tuntuu vetävän vaatteen painoa alas ja sen sauma pakkautuu kummasti kainaloihin. Ja ehkä takki ylipäätänsäkin on liian iso, nyt kun olen kadottanut ne ruusunpunaiset silmälasit, joiden läpi vaatetta tuli aikaisemmin tarkasteltua. Väritkin ovat ärsyttävän valjut.

Jos siis haluaisin tästä takista vielä ns. soivan pelin, minun olisi purettava se osiin, kehiteltävä siihen parempi hihan istutus ja herra ties sun mitä. Ihan alkaa päätä huimata. Onneksi huomenna on työpäivä ja pääsen miettimään muita asioita.

6.1.2015

Mitä tänään leikittäis?

Kävin sunnuntaina katsomassa Hobitti kolmosen ja muistin, että Radagast Ruskea on ihan kuningas. Sitten muistin, että toisella Päälliköllä, Stephen Westillä, on eräs ohje, josta tulee etäisesti mieleen Radagast Ruskean päähine. Oli ihan pakko ruveta, vaikkei multa siihen maniaan oikeaa ruskeaa löytynytkään.


Radagast Ruskea? Hatun alle ei kyllä mahdu linnun pesää. Vai olisinko sittenkin Yoda?


Koska lanka on enemmänkin harmaata kuin ruskeaa, voisiko se olla myös susihattu? Pääsisikö tällä Starkkien porukkaan Game of Thronesissa? Joo, varmasti, sehän näyttää alas laskettuna kypärältä.


Ehkä ne kuitenkin luulisivat siellä Starkeilla, että olen pohjoisen villejä naisia, sillä hattu taipuu muodoltaan myös Saamen naisten lakiksi. Onpa tämä nyt hankalaa.


Malli: Raxtur, suunnittelija Stephen West
Lanka: Novitan Suomivilla, kaksi kerää (viimeiset neljä kierrosta kolmannesta kerästä), sävy 063
Puikot: 4,5 mm

Myönnän, että pistin hatun puikoille huumorisyistä. Mutta peijakas vieköön, myssyhän on ihan super! Malliin kuuluisi tupsu, mutta tietenkään en tehnyt, kun ei Radagastillakaan ollut. Nyt kun vielä saisi jostain semmoisen pupukulkupelin, millä ruskea velho leffoissa kiitää. Alkaiskohan se yksi jänis, joka hengailee tuolla mun takapihalla ja arpoo, mitä söisi seuraavaksi..

4.1.2015

Kumman kaa?

- Kummankohan kanssa se on tänään?
- Miten niin? Eilen oli molempien.
- Niin niin, mutta kumpikohan meistä on sille ykkönen? Se, joka huvittaa nyt enemmän? Kumpi valmistuu ensin?


- Sinä sotket nyt asioita. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
- Millä?
- Sillä, kumpi on ykkönen ja kumpi valmistuu ensin. Sinusta on tulossa sukat ja se tarkoittaa, ettei sinulla ole mitään mahdollisuuksia. Neuloja aloitti edelliset sukantekeleensä jo vuosia sitten ja ne ovat vieläkin kesken. Turha leuhottaa, että sitä ollaan jo kantapäässä. Kantapään jälkeiseen suoraan ne stoppasivat ne edellisetkin ihanuudet... vaikka... toivon sinulle tietysti kaikkea hyvää.
- Paraskin sanomaan. Sinusta on tulossa paksu neuletakki, oikea saunan korvike. Oletkos katsonut lämpömittaria viime aikoina? Sehän on myötäänsä nollassa. Jos ei neulojamme satu muuttamaan napajäälle, niin sinulle ei ole mitään tarvetta. Niin että sori vaan itsellesi.
- Jos olemme molemmat oikeassa, niin sehän tarkoittaa sitten... On vain yksi vaihtoehto.. Se ottaa pian taas jonkun uuden!

1.1.2015

Vuoden eka

Minä niitä nypyköitä jaksanut kauaa funtsia. Tietysti olisi voinut purkaa ja tehdä nypykät pienempänä, mutta koska huivin reunus osoitti lieviä rullautumisen merkkejä, päätin laittaa homman kuriin virkkaamalla nypykkäreunukseen kierroksen kiinteitä. Siinä ne nypykätkin lyhenivät. Toki olen näin jälkikäteen valmis myöntämään, että ohjeen mukainen i-cord olisi ollut reunassa paljon kauniimpi, mutta minkäs sille tekee. Minulla oli edellisen vuoden lopussa nypykkäfiilis ja se siitä.



Muita muutoksia en ohjeeseen tehnyt. Ohje on hyvä, helppo ja selkeä. Ainoa jarruelementti on itse kuvio; en tainnut oppia sitä ulkoa missään vaiheessa, vaikka loppua kohti olinkin koko ajan enemmän ja enemmän jyvällä. Kuvio syntyy loppupeleissä helpommalla, kuin mitä äkkiä katsottuna näyttää, sillä yhdellä kierroksella käytetään vain yhtä väriä. Itse asiassa yhdellä värillä neulotaan aina kaksi kierrosta perä perää ja sitten vaihdetaan toiseen ja näin edetään koko huivin mitalla.

Neuloin ohjeen mallikaavion viisi kertaa ja epäilin vielä sittenkin huivin kokoa liian pieneksi, mutta pingotus teki tehtävänsä. Ihan hyvän kokoinen kietsu tästä tuli.


Malli: Frieze Shawl, suunnittelija Lisa Hannes
Lanka: Vanhalan lammastilan värjäämätön suomenlampaan villa, yksi kerä mustaa ja yksi valkoinen. Langat ostettu Oulun käsityömessuilta. 
Puikot: 4,5 mm. 

Nyt vuoden vaihtuessa EU:ssa voimaan astuneiden alv-uudistusten takia olen ostanut melko monta neuleohjetta "varastoon" Ravelryn kautta. Pelkäsin, että jotkut suunnittelijat lyövät hanskansa tiskiin verokiemuroiden takia. Se tarkoittaa, että mikäli minkään puun takaa ei ilmaannu äkillisiä himon ja inspiraation kohteita, meikäläisen marssijärjestys neulerintamalla on kutakuinkin selvä. Aloitan harmaalla villalla -  kuinkas muuten.